Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Tyttöjen jouluasut

children's christmas clothing

Ihana joulunodotus, kynttilät, värit, tunnelma ja jouluiset asut. Mun lukijat ja seuraajat instagramissa (@neannii) on varmasti huomanneet, miten tykkään pukea tytöt samanlaisiin vaatteisiin. Tässä asiassa ei poiketa myöskään jouluna. Halusin koota tähän postaukseen pari erilaista jouluasua, mitä tyttöjen kaapista löytyy. Tykkään teettää vaatteita ompelijoilla, ja melkein kaikki jouluvaatteet ovatkin suomalaisten ompelijoiden valmistamia.

hoppiloo

Muhkeat tyllihameet on niin mielettömän söpöjä ja olen jo kauan ajatellut hankkivani tytöille sellaiset. Nyt löysin ne viininpunaisina ruotsalaisesta Hoppiloo-verkkokaupasta. Heti paketin avattuani Natalie innostui hameesta, halusi sen heti päälle ja meni peilin eteen ihastelemaan.

Sitten piti miettiä, mikä yläosa sopisi hameen kanssa. Tygdrömmarille tuli mielettömän ihania kankaita ja täydellinen kukkakangas hameen kanssa löytyi sieltä. Teetin kankaasta paidan ja bodyn. Instagramin kautta löysin nätit tonttulakit myöskin ompelijalta (lillahandmade) ja ne sopii kivasti asuun, vaikkei ihan sama sävy olekaan.

tutu hame

Hankin jouluasut joulunaikaa varten, mutta myös joulukorttikuvia varten. Paitaa ja bodya tullaan tietysti käyttämään muutoinkin, mutta hame ei ole ihan käytännöllinen jokapäiväisessä käytössä. Meidän Natalie-prinsessa tosin on halunnut hameen usein laittaa päällensä ja pyörähdellä joululaulujen tahtiin. Niin söpö ballerina!

Viininpunaisen sävyt on nyt syksyllä ihastuttaneet, ja meiltä löytyy muitakin asuja, jotka sopivat kivasti myös jouluun. Taas jälleen lähetin oman kankaan ompelijalle ja hän valmisti aivan ihanan frillamekon Natalielle ja frillahameen Naomille.

frillamekko


Joku voi ajatella, että mitä humpuukkia tuo on, kun lapsille puetaan "jouluasut". Mielestäni on ihana pukea jouluista vaatetta päälle joulunpyhinä ja tuleehan näitä vaatteita muutoinkin käytettyä. Onko teillä lapsille erityset jouluasut?

Puolivuotias Naomi



Tänään klo 22.55 tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun Naomi kohtasi tämän maailman ja me näimme hänet ensimmäistä kertaa. En voi edes alkaa ajattelemaan synnytystä, koska se nostaa heti tunteet pintaan. Nyt voisin taas ihmetellä, että mihin tämä aika on mennyt. Naomi syntyi keskelle kesää, vaikka oli vasta toukokuu. Ja se ihana kesä jatkui pitkälle elokuuhun. Eipä tarvinnut miettiä, paleleeko pikkuinen vauva.



Puolivuotias Naomi on hyvin tarkkaavainen, on ollut sitä jo alusta asti. Ei varmaan ole yllättävää, että isosiskon puuhia on hänen mielestään parasta seurata. Jos ääni kuuluu, silmät seuraa isosiskon perään ja hän selvästi toivoo, että pääsisi mukaan riehumaan. Mahtaa olla ärsyttävää, kun ei pääse liikkumaan minne haluaa. Kova on kuitenkin yritys, ja jonkun verran hän osaa liikkua pyörimällä ympyrää tai peruuttamalla. Mietin tässä just joulukoristeita laittaessani, että joudun varmaan pian siirtämään huonekuusen ja lyhdyn paikkaa, kun neiti alkaa liikkumaan. Mitenhän käy sitten joulukuusen kanssa, voi ei! Äiti tarvitsee silmät selkäänkin. Kuitenkin on ihanaa, että neiti oppii uutta.



Aloitetaan kiinteiden ruokien maistelut nyt puolivuotiaana. Naomi on jo pitkän aikaa ollut kiinnostunut ruuasta ja seuraa milenkiintoisena katseellaan, kun me muut syödään. Jos hän on istunut sylissä syödessäni niin neiti meinaa napata lautaselta sapuskaa parempiin suihin. Hän on myös näppärä sormistaan ja tutkii tarkasti käsillään leluja. Niinpä luulen, että sormiruokailu on hänen juttunsa ja aiomme sitä pääosin hänelle antaa. Tänään hän sai ensikosketuksen bataattiin ja kurkkuun. Se oli lähinnä ihmettelyä ja pienellä avustuksella sain hänet vähän maistamaan. Instastoryn (neannii) puolella on videota ensimaistelusta. Tulemme antamaan hänelle myös soseita, syötettynä ja itse syötynä. Meidän esikoinen oli ns. sekaruokailija, eli sai pääosin sormiruokaa, mutta myös soseita. Hänelle maistui alusta alkaen hyvin kiinteä ruoka. Katsotaan, millainen ruokailija tästä toisesta neidistä tulee.



Viime postauksessa kerroinkin Naomin yöhulinoista. Sama meininki jatkuu hyvin vaihtelevasti. Viime öinä hän on herännyt ensimmäistä kertaa jo 2-3 tuntia nukahtamisen jälkeen. Silloin hän saattaa olla aika pirteä ja nukahtamiseen menee oma aikansa. Sen jälkeen nukutaan muutama tunti, kunnes taas imetän ja aamuyö menee usein levottomammin. Onneksi välillä on parempia ja levollisempia öitä.

Vauvavuosi on ihana, mutta rankka. Vauvavuoden aikana vauva kehittyy ja kasvaa hurjasti ja sitä on tietysti ihana seurata. Toisaalta taas odotan innolla puheen kehitystä, kävelemisen oppimista ja ennen kaikkea kokonaisia öitä. Parasta on nähdä, millä lailla luonne kehittyy ja millainen tyyppi tästä toisesta neidistämme kuoriutuu. Nyt kuitenkin eletään päivä kerrallaan ja yritetään nauttia tästä vauva-ajasta, joku päivä kun tätäkin tulee ikävä.

Hulinaa, varpaita ja kääntymistä



Moikka taas pitkästä aikaa! Blogin kirjoittaminen jäi suunnittelematta tauolle ja pienestä tauosta tuli yhtäkkiä melkein kuukauden pituinen. Yksi syy kirjoittamisen lopahtamiseen on meidän pikkuneidin levottomat yöt. Hulinaa jeejee. Kai olette kuulleet kuuluisista neljän kuukauden hulinoista? Hulinavaihe alkoi nostaa päätään neljän kuukauden iän jälkeen ja nyt neidin ollessa kohta puolivuotias jatkuu levottomuus edelleen. Meillä menee yöt hyvin vaihdellen niin, että on levottomia ja todella katkonaisia öitä, mutta sitten myös hyviä öitä välillä (onneksi!). Esikoinen nukkuu myös välillä puoli yhdeksään, mikä auttaa kovasti äitiä jaksamaan. Jotkut päivät taas on sellaisia, että omissa aivoissa tuntuu olevan sumupilvi, eikä se lähde edes kahvin voimalla.



Vauvan yöhulinat verottaa koko perhettä

Naomi nukkui ensimmäiset reilut neljä kuukautta hyvin ja levollisesti. Hän meni nukkumaan 21 aikoihin ja heräsi ensimmäisen kerran syömään klo 3 ja 6 välillä. Otin hänet aina kainalooni syömään, ja siihen me molemmat nukahdimme ja nukuimme usein aamuun asti. Levollisesti.

Vähän ennen viiden kuukauden ikää alkoi öissä olla levottomuutta ja syömään alettiin heräämään aiemmin. Myös alkuyön heräily alkoi lisääntyä, aiemmin kun Naomi nukkui ensimmäiset kuusi tuntia levollisesti heräämättä. Varpaat löytyi, kääntyminen ja liikkuminen alkoi kiinnostaa. Sanomattakin oli selvää, että kehitys alkoi näkymään unissa. Jos Naomi ei ole syvässä unessa, tai havahtuu hieman hereille, nousee varpaat heti kattoon ja niistä otetaan kiinni kunnes hän nukahtaa uudelleen. Myös kääntymistä hän yrittää tehdä välillä unenpöpperössä.



Onneksi osasin tätä vaihetta odottaa, sillä Nataliella alkoi hulinointi ihan samaan aikaan. Vauvan kova kehitystahti vaikuttaa uniin. Myös vauvan unirytmi alkaa muuttua aikuisten kaltaiseksi ja syvään uneen vaipumisessa saattaa kestää aiempaa kauemmin. (imetys.fi)

Äitiä on siis välillä väsyttänyt, mutta onneksi välissä on ollut myös parempia öitä. Mies on nukkunut suurimmilta osin nyt sohvalla, jotta saa paremmin nukuttua ja mulla ja Naomilla on enemmän tilaa. Nyt koputan puuta, mutta viime yöt on menneet viime viikkoon verrattuna paljon paremmin ja levollisemmin. Saa vaan toivoa, että tämä jatkuisi näin. Nukkumaan mennessä äidin hartain toive on, että saisi nukkua ihan OK. Sitä kun ei koskaan tiedä. Onko siellä muita hulinoijia?

Yllättäen meillä opetellaan kuivaksi



Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Siksi on vaikea sanoa etukäteen, milloin kukin oppii mitäkin ja mihin mennessä pitäisi olla mitäkin opittuna. Mutta, oon iloinen, että tässä talossa on alkanut pottailut sujumaan ja tie vaipattomuuteen on alkanut. Esikoinen on yhtäkkiä siirtynyt pottakielteisyydestä pottamyönteisyyteen. Viikko sitten kaikki kääntyi ja nyt yhden viikon aikana on tehty iloisesti monet pissat ja kakat pottaan. En yleensä kirjoita lasten kehityksestä paljon tänne, mutta tästä ajattelin kirjoittaa, jos tästä on jollekin hyötyä.

Esikoisen vauvailu näkyi pottailussa

Potalla käynti on esikoisella alkanut jo alle vuoden ikäisenä. Siitä lähtien pottaan on vaihtelevalla menestyksellä tehty tarpeita. Sitten tuli viime kevät ja jo ennen pikkusiskon syntymää, potta oli vain penkki eikä tarpeita tehty sinne juuri ollenkaan. Vauvan syntymän jälkeen pottakielteisyys jatkui niin, että neiti alkoi vaatimaan vaippaa päälle. Tämä vaihe kesti viime viikon tiistaihin asti. Hänkin varmaan halusi tehdä vaippaan, koska siskokin tekee. Eipä siinä auttanut muu, kuin odottaa. Vauvailu on tietääkseni hyvin yleistä uuden vauvan tullessa taloon. Onneksi se on vain ohimenevä vaihe. Uskallan ehkä nyt toivoa, että kuivaksi harjoittelu jatkaa sujumistaan ja innostus potalla istumista kohtaan pysyy.



Oon esikoisen syntymän jälkeen huomannut sen, että kaikki tulee aikanaan ja usein lapsella on herkkyys tiettyyn opittavaan asiaan. Pakottaminen on mahdotonta ja silloin koko homma voi kääntyä päälaelleen. Jos pakotan toisen potalle itkun kera, ei hän varmasti toisella kertaa edes katso pottaa päin.

Palkitseminen voi innostaa lasta pottailuun

Kun viikko sitten taapero yllättäen teki kahdesti tarpeensa pönttöön tai pottaan, minähän innostuin ja hihkuin ja lupasin lapsen saavan valita tarra-arkin kaupasta. Voitte vaan kuvitella, miltä näyttää äiti joka tuulettaa kauppakeskuksen vessassa taaperon pissalle! Näitä äitiyden iloja. Päätinpä sitten, että pidetään tarrat palkintona pottaan tehdystä tuotoksesta. Neiti oli iloinen saadessaan tarran, muttei vaatinut sitä mitenkään. Tarpeet tehdään siis pottaan iloisesti ilman, että täytyy houkutella potalle tarrojen avulla. Oon kuullut, että monet käyttävät tarralla palkitsemista ja se on usein toiminut. Tarpeen tekemisestä saa tarran ja sitten kun on kerännyt tietyn määrän tarroja, pääsee esimerkiksi HopLopiin.

Nyt toivon kovasti, että päästäisiin esikoisen vaipasta eroon. Selvästi opettelulle on nyt hyvä hetki, kun neiti iloisesti tekee tarpeet pottaan. Millä tavalla teillä on opeteltu kuivaksi?

Kokemukset Vaavisängystä

*Kaupallinen yhteistyö / Vaavi.fi



Vaavisängyn aika meidän taloudessa on tiensä päässä. Neiti on kasvanut yhtäkkiä jo nelikuiseksi, ja kädet ja jalat puskevat ulos Vaavisängystä. Tuntuu, että tuosta yllä olevasta kuvasta on niin vähän aikaa, enkä oikein edes muista kuinka pieni neiti silloin tosiaan oli. Vaavisänky oli hyvä ensisänky Naomille, jossa hän nukkui monet päiväunet poissa esikoisen ja koiran ulottuvilta ollen kuitenkin lähellä meitä. Kirjoitinkin jo esittelyn sekä ensikokemuksista kesäkuussa. Meidän sänky on nyt lähdössä palautukseen. Sänky tuli pahvilaatikossa, jota käytetään myös palautukseen. Helppoa ja ekologista!

Vaavisänky oli eniten käytössä kahden ensimmäisen kuukauden aikana.



Vaavisänky tuli heti käyttöön, kun pääsimme sairaalasta kotiin. Ensimmäisen parin kuukauden aikana vauva nukkui monet päiväunet Vaavisängyssä. Vauva usein nukahti tissille, josta siirsin hänet Vaavisänkyyn. Näin sain itse kädet vapaiksi ja pystyin touhuta esikoisen kanssa. Vauva oli usein sängyssä myös silloin, kun me muut ruokailimme. Siitä hän näki meidät paremmin, kuin esimerkiksi sitteristä lattianrajasta.



Yksi Vaavisängyn paras ominaisuus on sen liikuteltavuus. Meillä sänky oli käytössä keittiössä ja olohuoneessa. Koska meillä on pinnasänky kiinnitettynä sivuvaunuksi meidän sänkyyn, ei Vaavisänkyä tarvinnut käyttää yöllä. Vaavisängyn käyttö öisin olisi kyllä kätevää, sillä sängyn saa ihan oman sängyn viereen, josta vauva on helppo nostaa syömään. Sänky on varmasti kätevä myös silloin, kun vauva nukkuu eri huoneessa.



Toinen hyvä omininaisuus on se, että Vaavisänky on korkealla taaperolta ja koiralta. Toki taapero ylettyy vauvaan, muttei voi esimerkiksi antaa vähän liian rajuja haleja. Lisäksi sain sängyn liikutettua näköetäisyydelle mennessäni itse vessaan. Sitterissä ollessa taas taapero on joskus antanut hiukan liian kovat vauhdit.




Yllä oleva kuva on otettu, kun Naomi oli noin kolme kuukautta vanha. Hiukan on neiti kasvanut noista ensimmäisistä kuvista. Kuitenkin sänky on vielä tässä vaiheessa käytettävissä. Meillä alkoi neidin kiinnostus lopahtaa ja hän alkoi viihtymään paremmin sitterissä tai leikkimatolla tutkien leluja.

Loistava Babyshower-lahja tulevalle äidille

Mielestäni Vaavisänky on oiva lahja tulevalle äidille. Sänky on hyödyllinen ja sopii jokaiseen sisustukseenkin. Oman kokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella Vaavisängyn hankkimista!

Sohvila Design - käsintehdyt merinovilla-asusteet lämmittävät päätä

*Kaupallinen yhteistyö / Sohvila Design




Oon iloinen siitä, että saan kertoa teille näistä kauniista käsintehdyistä merinovilla-asusteista, joita Sohvila Designin Anna-Sofia valmistaa. Sanomattakin on selvää, että näin kauniiden ja laadukkaiden tuotteiden valmistamiseen tarvitsee osaamista ja minä ainakin ihailen sitä suuresti.

Sohvila on saanut alkunsa kahden lapsen äidin innostuksesta neulomiseen. Tuotteet on tehty laadukkaista materiaaleista ja ovat neutraalin sävyisiä. Ja mikä parasta, tuotteet on konepestäviä. Sohvila avasi verkkokauppansa vuoden 2017 alussa ja nykyään itsetehtyjen asusteiden lisäksi verkkokaupasta löytyy muitakin värimaailmaan sopivia kotimaisia tuotteita, kuten tutteja ja tuttinauhoja. (lähde: Sohvila)





Sain molemmille tytöille pipot sekä pannat. Sohvilan pipoille on muuten myönnetty Avainlippu-merkki! Natalie sai valkoisen kaksitupsuisen Vilpertti-pipon. Tällä viikolla onkin ollut täällä etelässä jo niin kylmä, että on ollut tarve merinovillapipolle. Pipo on lämmin, pehmeä ja se pysyy hyvin päässä. Ja siinä on todella söpöt tupsut!





Naomi sai valkoisen tekoturkistupsullisen Nooa-pipon. Tämä pipomalli jaksaa aina ihastuttaa, mielestäni tämä on kuin tehty vauvoille. Pipo on myös lämmin, pehmeä ja muotoutuu hyvin päähän. Lisäksi tässä pipossa on nauhat, joiden avulla pipo pysyy varmasti päässä. Vauvat kun saattaa pyöriä tai keksiä itse repiä piponsa pois keskellä talvea.





Syksyn ehdoton lemppariväri taitaa monilla olla okra, sinappi, keltainen ja kaikki sen sävyiset värit. Ihmettelen kyllä, etten ole itse ikinä aiemmin näistä sävyistä sen kummemmin pitänyt. Tänä vuonna jotain on päässäni tapahtunut ja ai että mä rakastan näitä sävyjä! Tekisi mieli haalia sekä tyttöjen että oma vaatekaappini täyteen sinappia.

Tytöt saivat nämä okranväriset Hilla-rusettipannat. Nämäkin on täyttä merinovillaa, joten ovat lämmittävät ja pehmeät. Meillä käytetään paljon pantoja ja nämä pannat on varsinkin nyt syksyllä ruskan sävyjen aikaan täydelliset. Auringonkukkapellot kukkii sopivasti vielä täällä, joten sain napattua kivat kuvat Nataliesta. Burgundy Kaikon mekko sopi kivasti okran pannan kanssa.





Naomista räpsin söpöjä kuvia pellolta kerättyjen auringonkukkien kanssa. Naomin panta sopii täydellisesti aiemmin tilaamaani Julie Dausellin hameeseen. Ruskea ja keltainen yhdessä, ihana väripari!

Nämä merinovilla-asusteet ovat jo nyt olleet monta kertaa käytössä näin alkusyksyllä. Tykkään merinovillasta materiaalina kovasti, sillä se on normaalia villaa pehmeämpää, se hengittää hyvin ja on lämmin.

Olen aiemminkin kertonut, miten tykkään tukea suomalaista käsityötä ja pienyrittäjyyttä. Näiltä taitureilta saa vaikka minkälaisia uniikkeja sekä laadukkaita tuotteita, jotka kestävät vuodesta toiseen, käyttäjältä toiselle. Sohvilan verkkokauppa on täynnä kaikkea nättiä ja tarpeellista talvea varten. Kurkatkaapa sieltä myös uutuudet. Siellä muun muassa aivan mielettömän suloiset vauvan huopatossut!

Ja lopuksi jotain kivaa teille lukijoille! Kurkatkaapa Instagramin puolelle, siellä alkoi juuri arvonta, jossa voi voittaa vapaavalintaisen Sohvilan pipon.

Sokeriton herkkukakku - mustikkajuustokakku



Kesän aikana herkuttelu vei mennessään ja sallinkin itselleni jäden syönnin kesähelteillä. Pari viikkoa sitten päätin, että nyt saa riittää ja karsin ruokavaliostani herkut. Totaalikieltäytyjä en ole ollut, mutta olen vähentänyt hurjasti, kieltäytynyt herkuista kyläillessä ja kävellyt karkkihyllyn OHI! Voiko sekin olla niin vaikeaa, huoh! Minä, joka ostin melkein joka kauppareissulla pienen patukan ja viikonloppuisin karkkipussin. Kylässä tuli syötyä tarjottavia herkkuja ja lomalla ja mökillä syötiin vaikka ja mitä. Nyt oon siinä mielessä iloinen lomien ollessa ohi, että arkena tulee syötyä terveellisemmin. Mikä siinä onkaan, että lomalla ja kesällä pitää aina herkutella niin paljon?



Pidin viime viikolla Nosh-kutsut, ja mun piti keksiä tietysti jotain tarjottavaa kutsuille. Yleensä tarjottaviksi teen suolaisen piirakan tai coctailpiirakoita sekä jonkun herkkukakun. Muistin, että näin instagramissa kauniin kakun, joka oli sokeriton. Kysyin ohjetta ja se löytyikin hänen blogistaan. Tein siis kutsuille Elinan kirjoittaman ohjeen mukaisen sokerittoman mustikkajuustokakun. Lisäksi tarjolla oli coctailpiirakoita munavoilla, hedelmiä sekä lapsille pillimehut ja hedelmäpatukat.

Mikään kaloriton herkku tämä ei ole, sillä pohjassa on voita ja täytteessä vispikermaa. Sanoisin kuitenkin, että tämä on huomattavasti kevyempi kuin aiemmin tekemäni juustokakut, jotka yleensä sisältävät myös suklaata. Maustamattoman tuorejuuston sijaan ostin vaniljatuorejuustoa, joka sisältää lisättyä sokeria. Ensi kerralla ajattelin laittaa maustamatonta tuorejuustoa sekä käyttää vaikka kesällä pakastamiani mansikoita. Kakku oli mielettömän raikas, pehmeä ja pähkinäpohja yllätti mut. Toimii hyvin!



Mustikkajuustokakku

Pohja:

3 dl pähkinöitä (käytin pähkinäsekoitusta)
50 g voita
2 rkl kaakaojauhetta
1-2 rkl hunajaa

Täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa
5 dl vispikermaa
7 liivatelehteä
5 dl mustikkasosetta (laitoin pari pussia pakastemustikoita)
1 sitruunan mehu
1-2 rkl hunajaa

Murskaa pähkinät tehosekoittimessa (tai laita pussiin ja hakkaa kaulimella). Sulata voi ja sekoita se, kaakaojauhe sekä hunaja pähkinämurskan sekaan. Kun seos on tasaista, levitä se n. 20 cm irtopohjavuoan pohjalle, joka on vuorattu leivinpaperilla. Laita pohja jääkaappiin jähmettymään täytteen teon ajaksi.

Laita liivatelehdet kulhoon kylmään veteen. Vatkaa vispikerma ja sekoita tuorejuusto siihen. Sulata mustikat ja sekoita tehosekoittimessa mustikoista sosetta. Lisää se sitten kerma-tuorejuustoseokseen. Kuumenna sitruunamehu kattilassa. Purista liivatelehdistä liika vesi pois ja sekoita yksitellen sitruunamehuun. Kaada seos sitten ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää vielä lopuksi hunajaa oman maun mukaan. Kaada sitten seos pohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään. Itse tein kakun melkein vuorokausi ennen syömistä, mutta kakku varmaan hyytyy jo muutamassa tunnissa. Koristelen oman mielen mukaan. Ostin kaupasta ruusuja ja pöydällä sattui olemaan kukkapellolta kerättyjä kukkia, joiden avulla sain helposti nätin kakun.