Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Yllättäen meillä opetellaan kuivaksi



Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Siksi on vaikea sanoa etukäteen, milloin kukin oppii mitäkin ja mihin mennessä pitäisi olla mitäkin opittuna. Mutta, oon iloinen, että tässä talossa on alkanut pottailut sujumaan ja tie vaipattomuuteen on alkanut. Esikoinen on yhtäkkiä siirtynyt pottakielteisyydestä pottamyönteisyyteen. Viikko sitten kaikki kääntyi ja nyt yhden viikon aikana on tehty iloisesti monet pissat ja kakat pottaan. En yleensä kirjoita lasten kehityksestä paljon tänne, mutta tästä ajattelin kirjoittaa, jos tästä on jollekin hyötyä.

Esikoisen vauvailu näkyi pottailussa

Potalla käynti on esikoisella alkanut jo alle vuoden ikäisenä. Siitä lähtien pottaan on vaihtelevalla menestyksellä tehty tarpeita. Sitten tuli viime kevät ja jo ennen pikkusiskon syntymää, potta oli vain penkki eikä tarpeita tehty sinne juuri ollenkaan. Vauvan syntymän jälkeen pottakielteisyys jatkui niin, että neiti alkoi vaatimaan vaippaa päälle. Tämä vaihe kesti viime viikon tiistaihin asti. Hänkin varmaan halusi tehdä vaippaan, koska siskokin tekee. Eipä siinä auttanut muu, kuin odottaa. Vauvailu on tietääkseni hyvin yleistä uuden vauvan tullessa taloon. Onneksi se on vain ohimenevä vaihe. Uskallan ehkä nyt toivoa, että kuivaksi harjoittelu jatkaa sujumistaan ja innostus potalla istumista kohtaan pysyy.



Oon esikoisen syntymän jälkeen huomannut sen, että kaikki tulee aikanaan ja usein lapsella on herkkyys tiettyyn opittavaan asiaan. Pakottaminen on mahdotonta ja silloin koko homma voi kääntyä päälaelleen. Jos pakotan toisen potalle itkun kera, ei hän varmasti toisella kertaa edes katso pottaa päin.

Palkitseminen voi innostaa lasta pottailuun

Kun viikko sitten taapero yllättäen teki kahdesti tarpeensa pönttöön tai pottaan, minähän innostuin ja hihkuin ja lupasin lapsen saavan valita tarra-arkin kaupasta. Voitte vaan kuvitella, miltä näyttää äiti joka tuulettaa kauppakeskuksen vessassa taaperon pissalle! Näitä äitiyden iloja. Päätinpä sitten, että pidetään tarrat palkintona pottaan tehdystä tuotoksesta. Neiti oli iloinen saadessaan tarran, muttei vaatinut sitä mitenkään. Tarpeet tehdään siis pottaan iloisesti ilman, että täytyy houkutella potalle tarrojen avulla. Oon kuullut, että monet käyttävät tarralla palkitsemista ja se on usein toiminut. Tarpeen tekemisestä saa tarran ja sitten kun on kerännyt tietyn määrän tarroja, pääsee esimerkiksi HopLopiin.

Nyt toivon kovasti, että päästäisiin esikoisen vaipasta eroon. Selvästi opettelulle on nyt hyvä hetki, kun neiti iloisesti tekee tarpeet pottaan. Millä tavalla teillä on opeteltu kuivaksi?

Kokemukset Vaavisängystä

*Kaupallinen yhteistyö / Vaavi.fi



Vaavisängyn aika meidän taloudessa on tiensä päässä. Neiti on kasvanut yhtäkkiä jo nelikuiseksi, ja kädet ja jalat puskevat ulos Vaavisängystä. Tuntuu, että tuosta yllä olevasta kuvasta on niin vähän aikaa, enkä oikein edes muista kuinka pieni neiti silloin tosiaan oli. Vaavisänky oli hyvä ensisänky Naomille, jossa hän nukkui monet päiväunet poissa esikoisen ja koiran ulottuvilta ollen kuitenkin lähellä meitä. Kirjoitinkin jo esittelyn sekä ensikokemuksista kesäkuussa. Meidän sänky on nyt lähdössä palautukseen. Sänky tuli pahvilaatikossa, jota käytetään myös palautukseen. Helppoa ja ekologista!

Vaavisänky oli eniten käytössä kahden ensimmäisen kuukauden aikana.



Vaavisänky tuli heti käyttöön, kun pääsimme sairaalasta kotiin. Ensimmäisen parin kuukauden aikana vauva nukkui monet päiväunet Vaavisängyssä. Vauva usein nukahti tissille, josta siirsin hänet Vaavisänkyyn. Näin sain itse kädet vapaiksi ja pystyin touhuta esikoisen kanssa. Vauva oli usein sängyssä myös silloin, kun me muut ruokailimme. Siitä hän näki meidät paremmin, kuin esimerkiksi sitteristä lattianrajasta.



Yksi Vaavisängyn paras ominaisuus on sen liikuteltavuus. Meillä sänky oli käytössä keittiössä ja olohuoneessa. Koska meillä on pinnasänky kiinnitettynä sivuvaunuksi meidän sänkyyn, ei Vaavisänkyä tarvinnut käyttää yöllä. Vaavisängyn käyttö öisin olisi kyllä kätevää, sillä sängyn saa ihan oman sängyn viereen, josta vauva on helppo nostaa syömään. Sänky on varmasti kätevä myös silloin, kun vauva nukkuu eri huoneessa.



Toinen hyvä omininaisuus on se, että Vaavisänky on korkealla taaperolta ja koiralta. Toki taapero ylettyy vauvaan, muttei voi esimerkiksi antaa vähän liian rajuja haleja. Lisäksi sain sängyn liikutettua näköetäisyydelle mennessäni itse vessaan. Sitterissä ollessa taas taapero on joskus antanut hiukan liian kovat vauhdit.




Yllä oleva kuva on otettu, kun Naomi oli noin kolme kuukautta vanha. Hiukan on neiti kasvanut noista ensimmäisistä kuvista. Kuitenkin sänky on vielä tässä vaiheessa käytettävissä. Meillä alkoi neidin kiinnostus lopahtaa ja hän alkoi viihtymään paremmin sitterissä tai leikkimatolla tutkien leluja.

Loistava Babyshower-lahja tulevalle äidille

Mielestäni Vaavisänky on oiva lahja tulevalle äidille. Sänky on hyödyllinen ja sopii jokaiseen sisustukseenkin. Oman kokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella Vaavisängyn hankkimista!

Sohvila Design - käsintehdyt merinovilla-asusteet lämmittävät päätä

*Kaupallinen yhteistyö / Sohvila Design




Oon iloinen siitä, että saan kertoa teille näistä kauniista käsintehdyistä merinovilla-asusteista, joita Sohvila Designin Anna-Sofia valmistaa. Sanomattakin on selvää, että näin kauniiden ja laadukkaiden tuotteiden valmistamiseen tarvitsee osaamista ja minä ainakin ihailen sitä suuresti.

Sohvila on saanut alkunsa kahden lapsen äidin innostuksesta neulomiseen. Tuotteet on tehty laadukkaista materiaaleista ja ovat neutraalin sävyisiä. Ja mikä parasta, tuotteet on konepestäviä. Sohvila avasi verkkokauppansa vuoden 2017 alussa ja nykyään itsetehtyjen asusteiden lisäksi verkkokaupasta löytyy muitakin värimaailmaan sopivia kotimaisia tuotteita, kuten tutteja ja tuttinauhoja. (lähde: Sohvila)





Sain molemmille tytöille pipot sekä pannat. Sohvilan pipoille on muuten myönnetty Avainlippu-merkki! Natalie sai valkoisen kaksitupsuisen Vilpertti-pipon. Tällä viikolla onkin ollut täällä etelässä jo niin kylmä, että on ollut tarve merinovillapipolle. Pipo on lämmin, pehmeä ja se pysyy hyvin päässä. Ja siinä on todella söpöt tupsut!





Naomi sai valkoisen tekoturkistupsullisen Nooa-pipon. Tämä pipomalli jaksaa aina ihastuttaa, mielestäni tämä on kuin tehty vauvoille. Pipo on myös lämmin, pehmeä ja muotoutuu hyvin päähän. Lisäksi tässä pipossa on nauhat, joiden avulla pipo pysyy varmasti päässä. Vauvat kun saattaa pyöriä tai keksiä itse repiä piponsa pois keskellä talvea.





Syksyn ehdoton lemppariväri taitaa monilla olla okra, sinappi, keltainen ja kaikki sen sävyiset värit. Ihmettelen kyllä, etten ole itse ikinä aiemmin näistä sävyistä sen kummemmin pitänyt. Tänä vuonna jotain on päässäni tapahtunut ja ai että mä rakastan näitä sävyjä! Tekisi mieli haalia sekä tyttöjen että oma vaatekaappini täyteen sinappia.

Tytöt saivat nämä okranväriset Hilla-rusettipannat. Nämäkin on täyttä merinovillaa, joten ovat lämmittävät ja pehmeät. Meillä käytetään paljon pantoja ja nämä pannat on varsinkin nyt syksyllä ruskan sävyjen aikaan täydelliset. Auringonkukkapellot kukkii sopivasti vielä täällä, joten sain napattua kivat kuvat Nataliesta. Burgundy Kaikon mekko sopi kivasti okran pannan kanssa.





Naomista räpsin söpöjä kuvia pellolta kerättyjen auringonkukkien kanssa. Naomin panta sopii täydellisesti aiemmin tilaamaani Julie Dausellin hameeseen. Ruskea ja keltainen yhdessä, ihana väripari!

Nämä merinovilla-asusteet ovat jo nyt olleet monta kertaa käytössä näin alkusyksyllä. Tykkään merinovillasta materiaalina kovasti, sillä se on normaalia villaa pehmeämpää, se hengittää hyvin ja on lämmin.

Olen aiemminkin kertonut, miten tykkään tukea suomalaista käsityötä ja pienyrittäjyyttä. Näiltä taitureilta saa vaikka minkälaisia uniikkeja sekä laadukkaita tuotteita, jotka kestävät vuodesta toiseen, käyttäjältä toiselle. Sohvilan verkkokauppa on täynnä kaikkea nättiä ja tarpeellista talvea varten. Kurkatkaapa sieltä myös uutuudet. Siellä muun muassa aivan mielettömän suloiset vauvan huopatossut!

Ja lopuksi jotain kivaa teille lukijoille! Kurkatkaapa Instagramin puolelle, siellä alkoi juuri arvonta, jossa voi voittaa vapaavalintaisen Sohvilan pipon.

Sokeriton herkkukakku - mustikkajuustokakku



Kesän aikana herkuttelu vei mennessään ja sallinkin itselleni jäden syönnin kesähelteillä. Pari viikkoa sitten päätin, että nyt saa riittää ja karsin ruokavaliostani herkut. Totaalikieltäytyjä en ole ollut, mutta olen vähentänyt hurjasti, kieltäytynyt herkuista kyläillessä ja kävellyt karkkihyllyn OHI! Voiko sekin olla niin vaikeaa, huoh! Minä, joka ostin melkein joka kauppareissulla pienen patukan ja viikonloppuisin karkkipussin. Kylässä tuli syötyä tarjottavia herkkuja ja lomalla ja mökillä syötiin vaikka ja mitä. Nyt oon siinä mielessä iloinen lomien ollessa ohi, että arkena tulee syötyä terveellisemmin. Mikä siinä onkaan, että lomalla ja kesällä pitää aina herkutella niin paljon?



Pidin viime viikolla Nosh-kutsut, ja mun piti keksiä tietysti jotain tarjottavaa kutsuille. Yleensä tarjottaviksi teen suolaisen piirakan tai coctailpiirakoita sekä jonkun herkkukakun. Muistin, että näin instagramissa kauniin kakun, joka oli sokeriton. Kysyin ohjetta ja se löytyikin hänen blogistaan. Tein siis kutsuille Elinan kirjoittaman ohjeen mukaisen sokerittoman mustikkajuustokakun. Lisäksi tarjolla oli coctailpiirakoita munavoilla, hedelmiä sekä lapsille pillimehut ja hedelmäpatukat.

Mikään kaloriton herkku tämä ei ole, sillä pohjassa on voita ja täytteessä vispikermaa. Sanoisin kuitenkin, että tämä on huomattavasti kevyempi kuin aiemmin tekemäni juustokakut, jotka yleensä sisältävät myös suklaata. Maustamattoman tuorejuuston sijaan ostin vaniljatuorejuustoa, joka sisältää lisättyä sokeria. Ensi kerralla ajattelin laittaa maustamatonta tuorejuustoa sekä käyttää vaikka kesällä pakastamiani mansikoita. Kakku oli mielettömän raikas, pehmeä ja pähkinäpohja yllätti mut. Toimii hyvin!



Mustikkajuustokakku

Pohja:

3 dl pähkinöitä (käytin pähkinäsekoitusta)
50 g voita
2 rkl kaakaojauhetta
1-2 rkl hunajaa

Täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa
5 dl vispikermaa
7 liivatelehteä
5 dl mustikkasosetta (laitoin pari pussia pakastemustikoita)
1 sitruunan mehu
1-2 rkl hunajaa

Murskaa pähkinät tehosekoittimessa (tai laita pussiin ja hakkaa kaulimella). Sulata voi ja sekoita se, kaakaojauhe sekä hunaja pähkinämurskan sekaan. Kun seos on tasaista, levitä se n. 20 cm irtopohjavuoan pohjalle, joka on vuorattu leivinpaperilla. Laita pohja jääkaappiin jähmettymään täytteen teon ajaksi.

Laita liivatelehdet kulhoon kylmään veteen. Vatkaa vispikerma ja sekoita tuorejuusto siihen. Sulata mustikat ja sekoita tehosekoittimessa mustikoista sosetta. Lisää se sitten kerma-tuorejuustoseokseen. Kuumenna sitruunamehu kattilassa. Purista liivatelehdistä liika vesi pois ja sekoita yksitellen sitruunamehuun. Kaada seos sitten ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää vielä lopuksi hunajaa oman maun mukaan. Kaada sitten seos pohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään. Itse tein kakun melkein vuorokausi ennen syömistä, mutta kakku varmaan hyytyy jo muutamassa tunnissa. Koristelen oman mielen mukaan. Ostin kaupasta ruusuja ja pöydällä sattui olemaan kukkapellolta kerättyjä kukkia, joiden avulla sain helposti nätin kakun.


Ompeluinnostus ja linkit käyttämiini ohjeisiin




Ostin kaveriltani hänen vanhan saumurin ja sen myötä innostuin yhä enemmän ompelemaan. Tähän mennessä olen ommellut pipoja, erilaisia pantoja, tumppuja ja rusettiponnareita. Haluaisin opetella ompelemaan vaikka mitä ihania mekkoja ja paitoja. Seuraavaksi aion opetella legginssien teon, koska se on simppeliä kunhan sen ensin oppii.

Ompelu on laji, jossa harjoitus tekee mestarin. Ennen viime syksyä olin käyttänyt ompelukonettani viimeksi varmaan yläasteella. Ihme kyllä, kone toimii vielä suht hyvin, mitä nyt välillä tekee sutturaa ja menee jumiin. Saumurin saadessani homma helpottui ja nopeutui, sillä saumoja ei tarvitse erikseen huolitella. Koska olen itse täysin aloittelija tässä hommassa, haluan jakaa teille omat neuvoni ja linkit käyttämiini ohjeisiin. Jos joku vaikka näiden avulla innostuu tai viitsii ryhtyä kokeilemaan ompelemista.





Rusettipanta / headwrap 

Kahden tytön äitinä, meillä on kaappi täynnä röyhelöitä ja rusetteja ja näin myös rusettipannat, headwrapit on kovassa käytössä. Tykkään myös itse pannoista, mutten ole vielä yhtäkään tehnyt itselleni. Headwrapin ompeleminen oli pakko heti opetella ja niinpä viime syksynä googlettelin ohjeen avukseni. Katsoin mallia toisesta rusettipannasta, ja tein sitä mukaillen itselleni kaavat leivinpaperille.



Mallia katsoin aluksi Jujunan blogipostauksesta. Siitä näkee hyvin, mitkä sivut pitää ommella yhteen milloinkin. Just hyvä tällaiselle, joka varmasti tekisi väärin jos itse päättelisi, miten pitää ommella. Oon tehnyt kahdenlaisia rusettipantoja. Toinen on samanlainen kuin Jujunan panta, mutta yhdellä rusettipalalla. Toinen on "sidottava" eli rusetti kiepautetaan keskiosan läpi molemmista päistä. Vaikea selittää, mutta yllä olevasta kuvasta näkee vähän paremmin.






Solmupanta

Tein Nappinjan pionikankaasta kapeat solmupannat tytöille. Nämä toimii siis koristepantoina, kun taas headwrapit myös lämmittävät päätä. Solmuosa on erillinen osa, jonka sidoin kiinni pantaan. Oon tehnyt samanmuotoisia, hieman pienempiä rusettipompuloita, jotka sidotaan ponnariin. Tähän solmupantaan en ole katsonut erikseen ohjeita mistään, lähdin vaan kokeilemaan mitä saan aikaiseksi.



Pipo

Pipon ompelukin on helppoa aloittelevalle ompelijalle. Itse katsoin ohjeen Veeran Mehukekkerin youtube-videolta. Tästä piposta tulee nätti, kaksinkertainen pipo. Pariin pipoon oon tehnyt tupsun tekokarvasta. Sekin on helppo homma ja googlettamalla löytyy varmasti ohjeita.

Ompelusta on tullut mulle kiva uusi harrastus. Se on rauhoittavaa ja palkitsevaa, sitten kun jotain saa valmiiksi. Tosin on tässä hermotkin mennyt, jos kone reistailee tai mogailen ompelemalla väärät puolet yhteen! Löytyykö muita ompelijoita? Mitä ompelet mieluiten? Mä tykkään eniten pannoista, niistä tulee niin söpöjä!


Raskaus paljasti taipumukset sairauksiin

Kuva: Niclas Mäkelä/Otavamedia

Ensimmäisen raskauden aikana verenpaineeni alkoi pikkuhiljaa nousemaan. Lopulta se oli loppuraskaudessa yli "sallittujen" rajojen ja mulle tulikin lievä raskausmyrkytys. Viimeiset viikot söin verenpainelääkkeitä pitämään verenpaineet kurissa. Raskauden jälkeen minun piti mitata paineet päivittäin kunnes ne alkoivat olemaan normaalit. Toisessa raskaudessa verenpaine nousi myös raskauden edetessä. Ajattelin jo, että kyllä se myrkytys toisessakin raskaudessa hiipii kehooni. Onneksi paineet pysyivät kurissa ilman lääkkeitä tai epäilyjä myrkytyksestä.

Toisessa raskaudessa sainkin yllättäen raskausdiabetesdiagnoosin. Kaikki kolme arvoa, joilla veren sokeriarvoja mitataan, ylittivät sallitut rajat. Olin aluksi ärsyyntynyt ja turhautunut koko asiasta. Mietin, että mun elimistö ei tuu kestämään raskautta loppuun asti. Onneksi raskausdiabetes ei tarkoittanut mulle aluksi muuta kuin sokeriarvojen päivittäistä mittaamista. Sormeen piikittäminen tuli siis tutuksi. Oli muuten välillä vaikeaa pistää itseään, vaikka pienenä nipistyksenähän se vain tuntuu. Radia hoidettiin ruokavaliolla ja arvot pysyivätkin pääosin hyvinä. Viikolla 37 kävin Jorvissa painoarviossa raskausdiabeteksen takia. Vauva oli ultran mukaan jo 3,4 kg ja koska edellisellä viikolla sokeriarvot olivat alkaneet selkeästi nousta, määräsi lääkäri mulle pienen päivittäisen annoksen insuliinia. Oli tärkeää, ettei vauva kasvaisi kovin isoksi. Viimeiset pari viikkoa ennen käynnistystä pistin reiteen annoksen insuliinia. Tämän pistäminen muuten sattui vähemmän kuin sormeen pistäminen.

Noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen mun piti käydä uudestaan sokerirasitustestissä. Sairaalan diabeteshoitaja sanoi, että insuliinihoidon takia täytyy testissä käydä raskauden jälkeen. Jännitin etukäteen, että napsahtaako mulle tästä nyt 2-tyypin diabetes. Onneksi arvot olivat testissä täysin kunnossa.



Jälkitarkastuksessa juteltiin lääkärin kanssa raskaudesta. Hän mainitsi mulle, että mulla on taipumus korkeaan verenpaineeseen ja diabetekseen vanhetessani. Raskaudet siis paljastivat heikkouteni kehossani. En ollut koskaan tajunnut ajatella sitä näin. Raskaus toki on todella iso muutos keholle ja oireita ja vaivoja voi olla vaikka ja mitä. Ei se välttämättä tarkoita, että tulen koskaan sairastumaan diabetekseen. Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä tietää, että mahdollisuus näihin kahteen sairauteen on. Osaan kuunnella kehoani vähän paremmin ja hakeutua lääkäriin, mikäli epäilen jotain. Myös diabeteksen hoito on tuttua raskausajalta. Sairautta ehkäiseviin tekijöihin, eli terveellisiin elämäntapoihin, täytyy yrittää kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Musta tuntui välillä raskausaikana, että olin sairas. Ihan loppuraskaudessa aamu alkoi verenpaineen mittauksella ja sen jälkeen pistin insuliinin ja mittasin monta kertaa päivässä verensokerin. Kaikkeen tottui, mutta toivon, ettei mun ihan vielä tässä iässä tarvitse tuohon sairauteen sairastua. Joka tapauksessa, kiitos raskaudet, nyt olen tietoinen heikkouksista kropassani!

PS. Ensimmäinen kuva on otettu Kaksplus-lehtijuttua varten, johon minua haastateltiin keväällä sairaalakassin sisältöön liittyen. Ja ai kamala, ei todellakaan ole ikävä tuota mahaa ja raskausaikaa!

Tallinna lasten kanssa



Oli kiva käydä, mut kivempi lähteä. Tätä vitsikästä mottoa ollaan usein viljelty kavereiden kanssa. Se sopii niin hyvin lapsiperhe-elämään ja varsinkin matkustamiseen. Me rakastetaan matkustamista, mutta se on muuttanut aika lailla muotoa kahden lapsen astuessa taloon. Ei siinä mitään, kaikkeen täytyy vaan yrittää sopeutua. Silti aina matkan kuin matkan jälkeen on aivan ihana palata kotiin.



Ollaan joka vuosi käyty viikon matkalla Kreikassa. Tänä vuonna meillä ei ollut suunnitelmissa mennä, sillä Naomi on vielä niin pieni ja Kreikassa jyllää tänä vuonna tuhkarokkoepidemia. Houkutus lähtöön oli kuitenkin kova, koska matkoja olisi saanut niin halvalla tähän elokuun loppuun. Koska Naomi ei olisi voinut vielä saada tuhkarokkorokotetta ja THL:kin kehotti, ettei rokottamattonta kannata viedä epidemia-alueille, päätimme unohtaa sen ja lähteä kylpylälomalle Tallinnaan. Se olikin hyvä valinta, sillä meidän taapero oli matkasta ihan innoissaan.



Auto helpottaa matkustamista

Kahden lapsen kanssa matkustaessa tavaraa on aina yllättävän paljon. Kun mukana on tuplarattaat, pari vedettävää matkalaukkua ja muuta kassia vielä lisäksi, on helppo matkustaa omalla autolla. Niinpä paras vaihtoehto oli ottaa auto laivaan mukaan. Se helpotti kyllä paljon liikkumista, koska tarpeettomat tavarat pystyi aina jättämään autoon. Autolla pääsee helposti liikkumaan myös vähän pidemmälle keskustasta. Me käytiin yhtenä päivänä eläintarhassa ja kauppakeskuksessa. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme ehkä käyneet Rummun louhoksella tai Laulasmaalla.






Kylpylähotelli Tallinnan keskustassa

Me yövyttiin kaksi yötä Tallink Spa & Conference -hotellissa. Olen aiemminkin yöpynyt tässä hotellissa ja tykkään erityisesti hotellin allasosastosta. Me varattiin isompikokoinen huone, jotta mahdutaan tuplarattaineen ja matkalaukkuineen edes huoneeseen sisään. Se oli kyllä täydellinen valinta, sillä tilaa oli rutkasti ja kaiken lisäksi parkkeeraus hotellin parkkihallissa oli tämän huoneen varanneelle ilmaista. Parasta oli myös se, että hotellihuoneesta näki altaille ja voitte arvata kuinka innoissaan Natalie bongasi ihmisiä, poikia ja tyttöjä uimassa.

Hotellin spa on kiva myös lapsille. Siellä on kaksi isoa allasta, yksi pieni matala allas, kaksi poreallasta ja monta eri saunaa. Polskittiin matalassa altaassa ja Natalie ui meidän kanssa Hello Kitty -veneellään isommissa altaissa. Uiminen oli niin kivaa, että neiti hoki sitä vähän väliä ja edelleen kotona hän selittää kun oli "papan kanssa uimassa".






Tallinn zoo

Jos Tallinnassa viettää päiväristeilyä pidemmän ajan, on lasten kanssa kiva käydä eläintarhassa. Me tykättiin, kun nähtiin eri eläimiä, kuin Suomessa. Tallinnan eläintarha oli laajalla alueella, siellä pystyi hyvin kävelemään rattaiden kanssa ja alueelta löytyi monia kahviloita sekä lasten leikkipaikkoja. Nähtiin mm. jääkarhuja, sarvikuonoja, leijonia ja norsuja. Eläintarhassa oli myös erikseen lasten eläintarha, mutta siellä me ei ehditty käymään.

Matkan jälkeen ollaankin oltu vaan kotona, sillä Natalie on flunssassa. Pitihän se arvata, että laivan leikkipaikka ja uiminen on varma flunssa. Täytyy toivoa, että tää on joku pikainen flunssa, eikä me muut tartuta, jotta jaksaisi taas pyörittää arkea.