Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Koiranpennun kasvattamisen haasteet



Millaista on kasvattaa koiranpentua? Rankkaa (varsinkin alussa), hermoja raastavaa, hektistä (perässä juokseminen ja kieltäminen) mutta mahtavaa. Tässä postauksessa haluan tuoda esiin niitä haasteita, mitä meidän Lily on meille elämänsä aikana tuonut. Kasvaessaan Lily on oppinut paljon ja haluankin nyt keskittyä enemmän siihen, millaisia ensimmäiset kuukaudet pennun kanssa olivat. Lily on meille korvaamaton, enkä missään nimessä luopuisi siitä. Koira on perheenjäsen ja se ansaitsee olla rakastettu ja hyvin pidetty. Mutta koiran ottamista kannattaa miettiä tarkkaan. Se ei ole vain söpö pentu, joka sinun luokse muuttaa, vaan se on oma persoonansa, joka on riippuvainen sinusta ja odottaa kotona vain sinua. Vaikka koira vanhenee, on se silti riippuvainen sinusta, vaikka olisi jo vanhus. Ihmislapsi taas kasvaa itsenäiseksi, ja aikuiseksi, joka lopulta osaa huolehtia itse itsestään. Sopiiko koira juuri sinun perheellesi, sinun elämäntilanteeseesi, onko sinulla ja koko perheelläsi (!) antaa koiralle tarpeeksi aikaa ja ehkä tärkein, oletko sitoutunut hoitamaan perheenjäsentäsi seuraavat noin 15 vuotta. Jos vastaat kaikkiin kyllä, olet valmis ottamaan koiran. Sitoutunut pitää olla, se on varma!

En usko, että olisin koskaan ottanut koiraa, jos Thomilla ei olisi ollut koira läsnä elämässään aina. Itsellä ei ollut mitään kokemusta koiran kanssa elämisestä, koska lähipiirissäni kenelläkään ei ollut koiraa. Ajatus koiran ottamisesta lähti siis mieheltäni ja asia tuli puheeksi joskus aiemmin seurustelumme aikana. Lopullinen päätös tuli melko nopeasti, tämän vuoden alussa. Meille oli alusta asti selvää, että Thom tulee olemaan se Lilyn "pomo", laumanjohtaja. Näin asia on edelleen ja koira myös tottelee isäntäänsä paremmin kuin emäntäänsä. Ihan hyvä näin!

Kun koira saapuu noin kahden kuukauden iässä uuteen kotiinsa, elämä muuttuu niin koiralle kuin omistajillekin. Meidän Lily oli hämillään, itkuinen, ei osannut nukkua eikä syödä, pissasi minne sattuu, puri ja söi kaikkea suuhun kuulumatonta. Koko ajan piti olla vahtimassa, mitä pentu seuraavaksi keksii. Lily söi alkuviikkoina kiviä ollessamme sen kanssa lenkillä, joten koko ajan piti ottaa kiviä pois suusta. Joskus johtui varmaan siitä, kun pennulla oli nälkä ja sitten piti muuten vain maistaa kaikkea. Pentu kun ei aina osannut syödä ruokaansa.


Ruokailu. Pennulle ei alkuaikoina maistunut hyvin ruoka. Se saattoi syödä vain vähän ja sitten lähti ruokakupilta pois. Välillä oli hankalaa saada Lily syömään ja piti nähdä vaivaa, että pentu söi. Jos ruoka ei kelvannut, kokeilimme purkaa pennun energiaa esimerkiksi leikkimällä, jospa ruoka sen jälkeen maistuisi. Lilyllä on edelleen vaiheita, jolloin ruoka ei maistu. Nyt se ei kuitenkaan ole niin vakavaa kuin silloin kun pikkuinen oli vain muutaman kilon painoinen.

Yöt. Illalla kun kävimme nukkumaan, veimme Lilyn petiin ja lähdimme yläkertaan. Meillä on siis parvi, jossa nukumme ja Lily nukkuu eteisessä, jonka olemme erottaneet keittiöstä ja olohuoneesta turvaportilla. Aina kun Lily heräsi ja tajusi olevansa yksin, alkoi kova itkeminen. Itkeminen ei loppunut kunnes joku tuli taas nukuttamaan pennun sylissään ja siirtämään siitä taas petiin. Alkuviikkoina Thom siirtyi pennun kanssa sohvalle nukkumaan, jottei hänen tarvinnut koko ajan käydä "peittelemässä" Lilyä. Tietysti sohvalla pentu nukkui sikeästi aina. Onneksi pikku hiljaa pentu oppi olemaan yhä pidempään omassa pedissään yksin. Pentu alkoi luottamaan, että kyllä me sitten aamulla tulemme ja että ihan turvallinen paikka se peti on.


Tarpeiden tekeminen. Luonnollisesti pentu ei osaa pidättää hätäänsä eikä ymmärrä, että tarpeet pitää tehdä ulos. Kasvattaja piti sanomalehtiä ulko-oven edessä, jotta pennut oppisivat jo varhaisessa vaiheessa tekemään tarpeensa tiettyyn paikkaan ja mahdollisimman lähelle uloskäyntiä. Teimme saman kotona ja öisin pentu osasi tehdä tarpeensa aina samaan paikkaan. Päivisin pennulla tuli vahinkoja ympäri kämppää, sillä emme osanneet vielä tulkita koiraa oikein. Kun tajusimme, että ympäri pyöriminen ja kova nuuhkiminen on pissapaikan etsimistä, osasimme avata oven ja ohjata pennun ulos pissalle. Tässä siis auttaa suuresti, jos asut maan tasolla ja voit vain avata oven ja päästää pennun tarpeille. Hätä kun ei odota.

Käskyttäminen. Pieni pentuhan ei ymmärrä käskyjä, ennen kuin ne sille opetetaan. Teimme niin, että opetimme pennulle pikku hiljaa ei-käskyä, mutta keskityimme pääosin kehumaan, kun pentu teki jotain hyvin. Tämä toimi hyvin ja pentu oppi pikku hiljaa kuuntelemaan ja ymmärtämään mitä oikein yritimme sille sanoa. Mutta, tämä vaatii hermoja ja välillä jopa erittäin hyviä hermoja! Hiljaa hyvä tulee, aivan varmasti kunhan jaksaa olla johdonmukainen.



Vierailut. Pentu tutkii, nuuhkii, hyppii, syö, juoksee ja tutkii lisää. Niin kauan kunnes on pakko pysähtyä kun väsyttää niin kamalasti. Juokse perässä ja nosta pentua pois milloin mistäkin kolosta. Vierailla on turha odottaa, että pentu rauhoittuisi. Kannattaa ottaa pennulle mukaan jotain tuttua. Meillä toimi auto! Mulla oli valmistujaispippalot kesäkuun alussa ja järjestin ne vanhempieni luona. Lily oli tietysti mukana koko illan. Pentu oli tuolloin kolmekuukautinen ja saimme sen rauhoittumaan autoon, koska siihen se oli jo tottunut. Tietysti pennun kasvaessa osaa sekin rauhoittua muualla kuin kotona. Tällä hetkellä Lily on jo ollut vanhempieni luona viikonloppuhoidossa ja hyvin kiltisti oli käyttäytynyt.

Yksin olo. Meillä on siitä onnekas tilanne, että Lily on saanut olla päivät Thomin mukana töissä. Sillä on siellä oma paikka, jossa se rauhallisesti nukkuu. Mitä nyt aluksi puri yhden nettipiuhan niin, ettei se enää toiminut. Hups! Onneksi ei saanut sähköiskua. Lily ei ole joutunut olemaan yksin kotona sisällä koko päivää. Lily on kuitenkin iltaisin ollut yksin kotona monta tuntia, jos meillä on ollut menoa. Vahinkoja on tullut, mutta muuten Lily on vain nukkunut kiltisti. Jos pentu on pienenä päivät yksin kotona ilman lenkkejä, pentu varmasti turhautuisi ja alkaisi esimerkiksi puremaan paikkoja. Koiranpennut ovat niin aktiivisia ja tarvitsevat paljon virikettä, joten yksinolo pienenä olisi varmasti haasteellista niin pennulle kuin omistajallekin. Joka tapauksessa, pentu oppii pikku hiljaa paremmin olemaan yksin. Tällä hetkellä, Lilyn ollessa kohta 9 kuukautta vanha, voisimme hyvin jättää Lilyn päiväksi kotiin. Emme tee sitä, koska Lilyllä on mahdollisuus olla mukana ja tuottaa tämä söpöliini iloa siellä työpaikallakin.




Kouluttaminen. Haastavaa, mutta palkitsevaa kun huomaa, että pentu oppii. Koulutuksessa on tärkeintä johdonmukaisuus. On tärkeää, että koira tietää mihin ei saa mennä, mitä ei saa ottaa tai tehdä. Ja nämä säännöt pitävät aina. Jos esimerkiksi päästät koiran alusta asti sohvalle ja yhtäkkiä kiellät sohvan koiralta, menee koira hämilleen eikä ymmärrä sitä. Kun koira on oppinut tottelemaan, voi sen tarvittaessa käskeä pois sohvalta vaikka vieraiden ollessa kylässä. Meillä asia on näin. Aluksi ajateltiin, ettei haluta koiraa sohvalle ollenkaan, mutta nopeasti mieli vaihtui kun pentu saapui. Ja itseasiassa tykkään, että koira tufnuttaa ja tuhisee vieressä!



Tässä on pentu nyt. 11 kg rakkautta ja ensi maanantaina, 1.12. Lily täyttää jo 9 kuukautta. Vaikka alkuaika on pennun kanssa raskasta, ja edelleen välillä hermoja raastavaa, en vaihtaisi mitään. Hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja ja usein vain nauramme koiramme toilailuille. Nyt tuo ahmii ruokaansa, ja kohta varmaan tulee sohvalle jalkojen väliin kuorsaamaan. Tai sitten menee sohvapöydän alle matolle kierimään selällään. Sellainen on meidän Lily, niin ihana perheenjäsen!




Ei kommentteja