Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

25+0 ja ajatuksia raskaudesta

Tänään tuli täyteen jo 25 viikkoa eli 26. viikko pyörähti jo käyntiin. Mihin tää aika on mennyt? Enää 15 viikkoa laskettuun aikaan 14.4.2016. Toisaalta mulle riittäisi jo tämä raskaana olo mutta toisaalta en koe että olen vielä valmis vauvan tuloon. Paljon on vielä järjestettävää ja hankittavaa vauvaa varten. Eikä tietenkään vauvakaan ole vielä valmis tulemaan ulos yksiöstään. Eiköhän tän 9 kuukauden tarkoitus ole myös valmistaa äiti ja perhe vauvan tuloon joten odotellaan nyt ihan rauhassa ja kärsivällisesti. :)


Ennen raskautta ajattelin, että raskaana sitä vaan tuntee hehkuvansa onnea, rakastaa vauvamahaansa ja on vaan koko ajan niin onnellinen. No mitenkäs kävi. Oon onnellinen tottakai, mun mielestä vauvan saaminen on aina siunaus ja ihana asia. Se ei ole mikään itsestäänselvyys ja monet eivät sitä pääse kokemaan. Alkuraskaudessa en kuitenkaan tuntenut mitään onnen hehkua. Johtuu ehkä siitä, että voin melko normaalisti enkä edes aina muistanut olevani raskaana. Ja tietysti stressasin sitä onko kaikki masussa hyvin. Sitten alkoi se jäätävä väsymys ja ruokahalun nouseminen. Väsymystä kesti noin 7. viikolta noin 13. viikkoon. Päivät jaksoin töissä jotenkuten, mutta illat olisin vaan voinut nukkua sohvalla. Jos nälkä ehti yllättää, alkoi kuvottaa ja yskittää. Kertaakaan ei ole mitään tullut ulos. Paitsi itseasiassa hampaiden pesun yhteydessä on, hahah! Lisäksi ajoittain oli kaikenlaisia pienempiä vaivoja. Olen silti onnekas että olen päässyt alkuraskaudessa näinkin helpolla. Silti, odotin vaan väsymyksen helpottumista ja ensimmäistä ultraa. Aika m a t e l i. Samanaikaisesti oli ihanaa pitää pientä salaisuutta, jonka vain muutama tiesi. ♡


Sitten alkoikin keskiraskaus, jonka sanotaan olevan sitä raskauden parasta aikaa. No onhan tämä ollut ihanaa kun kamala väsymys ja kuvotus hävisi. Yhtäkkiä masu alkoi kasvaa vauhdilla ja ilmestyi ihan oikea vauvamasu. Se tuntui ja tuntuu edelleen oudolta. Missä mun oma vartalo on? Vaatteet tippuu käytöstä one by one, mammahousuja oon käyttänyt jo jostain 12. viikosta lähtien. Kiitos vaan Matulle mammavaatteiden lainaamisesta! Mukavuus on kaiken a ja ö, löysät, pehmeät ja puristamattomat vaatteet. Peilikuva näyttää hassulta, isolta ja taistelet sen ajatuksen kanssa että kaunishan tuo mörssäri peilissä on. Sehän on vauva. Niin mikä vauva, mun maha vaan?! Tietysti tiedän että vauva siellä on ja mahan on pakko kasvaa koska vauva ei sinne muuten mahdu. Mutta ei se ole mun vartalo. Yllätyn siitä, kun maha onkin yhtäkkiä tiellä. Sidot kenkiä ja alkaa hikoiluttaa, heilut tuolilla eestaas kun selkää särkee, välillä ei edes löydy hyvää asentoa missä olla, koska istuminen särkee jossain ja seisominen alkaa särkeä jalkapohjissa. Raskaus on hehkeää aikaa..


Mikä siinä mahassa on niin hienoa? Että kun juttelet jonkun kanssa niin näet kun heidän silmät puhuvat sun vatsalle. Ja sitten kuulet kuinka iso mahasi jo on. Hei, kiitos tiedosta, olen raskaana ja vauva kasvaa. Montako kiloa on tullut? Niin eihän se sulle kuulu. Miksi raskaana olevalta saa kysellä ja kommentoida kaikenlaista hölmöä? Tää puheenaihe on ollut nyt lähiaikoina esillä ja jaksaa kyllä ihmetyttää kaikki tarinat ja kommentit mitä toiset raskaana olevat ovat saaneet. Itse oon päässyt niihin verrattuna vähällä. Mä oon kyllä sellanen, että varsinkin läheisille sanon suoraan jos mua joku niiden kommentointi ärsyttää. Silti monet ei ymmärrä sitä, millaisia tunteita se oman kropan muuttuminen nostaa. Vaikka ihanan asian takia muuttuukin.



All in all, en vaihtaisi tätä raskautta mihinkään. Enkä todellakaan halua liikaa valittaa, paitsi silloin saan luvan valittaa kun jokin todella särkee. Halusin vaan tuoda joitain ajatuksia esille. Enkä usko että olen ainoa raskaana oleva näiden ajatuksien kanssa. :) Tunteethan tunnetusti menee vuoristorataa raskauden aikana ja kaikenlaista tulee mietittyä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei raskaudesta samalla iloitsisi. Mä ainakin yritän kaikkeni iloita siitä, sillä ajattelen vain sitä kaunista palkintoa. Voi että kun saisi jo pienen syliin. ♡
Jos jollain on näihin asioihin samanlaisia tuntemuksia, kuulisin mielelläni. :)

PS. Nyt Flippoa viihdyttää ihana Bola-koru, jonka sain äidiltäni joululahjaksi.

Ihanaa uutta vuotta! Munpa ei tarvii kärsiä krapulasta huomenna ;)







3 kommenttia

  1. Olet niin kaunis tuon ihanan masusi kanssa <3

    VastaaPoista
  2. Tottakai masu kasvaa ja se on luonnollista ja sitähän kaikki muut odottavat. Ehkä sitä kautta raskaus tulee myös sukulaisille ja lähipiirille konkreettisemmaksi koska hekin näkevät nyt muutoksen ja tajuavat että siellä se vauva oikeasti kasvaa. Ihmiset varmasti kyselevät ja haluavat katsoa vauvamahaa koska he ihastelevat ja välittävät. Kaikki odottavat äidit ovat kauniita! Vaikka itsestäsi muutos tuntuu erilaiselta kuin muista niin ei kukaan varmasti pahalla halua kysyä tai kommentoida. Itse ainakin ihailen kaikkia niitä kauniita mahoja joissa sisällä kasvaa pieni elämän ihme <3 Kannustan olemaan ylpeä siitä ja sitä varmasti oletkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih sulla on hämäävä nimi ;) kiitti kannustuksesta ♡ se on jännä miten mieli toimii, välillä peilikuva näyttää hyvältä ja välillä ei. Mut silti esim. julkisilla paikoilla oon ylpee mahasta ja vauvasta ja on kiva huomata kun ihmiset huomaa mun olevan raskaana :) Silti mahan tai kropan kommentoinnista en oikeen tykkää,kun onhan se kuitenkin mun oma kroppa :)

      Poista