Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Äitiysloma










Nyt se vihdoin alkoi, äitiysloma! Aikamoinen helpotuksen fiilis. Silti varmaan ensi viikolla ihmettelen, että millos tää loma nyt loppuukaan, oliko tää talviloma vai mikä. :D On outoa, ettei työkavereita nyt näekään joka päivä eikä pääse heidän kanssaan juoruamaan. Oon kyllä niin kiitollinen lahjoista mitä minä ja vauva saatiin mun työkavereilta, ihanaa kun ihmiset muistaa. Vauva sai puuhamaton ja huppupyyhkeen ja äiti Lushilta paketin. :)

Tää päivä sujahti nopeasti eikä ainakaan tekemisen puutetta ollut. Aamu vietettiin Lilyn kanssa sohvalla möllöttäen kaikessa rauhassa. Sit käytiin lenkillä ja mä lähdin pulikoimaan. Oli ihana uida omalla radalla yksin, kun ihmisiä oli kylpylässä vain muutama. Musiikki soi ja aurinkokin välillä pilkahteli. Täytyy sanoa, että muhun iski aika onnellinen olo. Uiminenkin on niin helppoa näin raskaana ollessa. Olo on niin kevyt ja eteenpäin pääsee paljon vaivattomammin kuin kävellen, kun mihinkään ei sattunut. Toivon, että pystyn nyt paljon uimaan tässä loppuraskauden aikana.

Uimisen jälkeen väsäsinkin ruokaa ja kakkua sen verran kauan, että nyt oonkin ollut aika poikki loppuillan. Jalkapohjat väsyy niin nopeasti seistessä, että lopulta koitan saada itseäni täällä laahustamalla eteenpäin. Meillä oli tänään vuosipäivä ja sen takia leivoin miehen lempparisuklaakakkua, jota se aina multa kinuu. Nyt oli sit hyvä syy leipoa ja yllättää ja olihan se taas ihan mielettömän hyvää. Aattelin pistää reseptiä myöhemmin, niin suklaahirmut voi kokeilla tätä herkkua. Tein myös pienet alkupalat, ruisnappeja katkaraputäytteellä. Välillä on kiva syödä vähän pidemmän kaavan mukaan vaikka kahdestaan kotona syötäisiinkin.

Hah, Lily on ihan hassunnäkönen noissa kuvissa. Ihan kun se olis tosi surullinen jostain. Tais odottaa lenkille lähtöä mutta mamma vaan otti kuvia. Törkeetä. Ens viikolla onkin neuvolaa, silmälääkäriä ja kampaajaa suunniteltuna. Jos vointi pysyy yhtä hyvänä mitä tähän mennessä, enpä usko että tuun tylsistymään tässä mammalomalla ennen vauvan syntymää. Jo täällä kotona riittää tarpeeksi tekemistä täyttämään mun päivät.

Tää oli nyt tällanen sillisalaattipostaus, jonka kirjottamisessa muuten kesti ihan liian kauan. Mun selkä on jotenki nyt illalla ihan juntturassa ja vaihdan asentoa 5 min välein. Mies naureskelee kun väännän itteni johonki ihmeellisiin asentoihin ja ähkin ja puhkun kun ei löydy mitään hyvää asentoa. Toivottavasti saan sentään nukuttua! Voiski tästä painua pehkuihin...

Ainiin, eilen alkoi jo 34. raskausviikko, 7 weeks to go!



6 kommenttia

  1. Onneksi olkoon äitiysloman alkamisesta. Omia fiiliksiä on vaikea muistaa koska itse jouduin jäämään sairaslomalle jo siinä puolen välin tietämillä. Helpottavaa oli kuitenkin se ettei tarvinnut kenellekään enää vakuutella, että muhun sattu. Taisin tehdä tuntemuksista oman blogipostauksen silloin. Mutta oli se jännää. Loman alkaminen tarkoitti sitä, että vauvan syntymään on ihan hetki vaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tosiaan mulle tää oli nyt niin helpottavaa, työpäivästä selviäminen oli aikamoista suoriutumista ja usein stressasin töistä :/ Silti oon ilonen että oon pystynyt tähän asti olemaan töissä, luulen että olisin turhautunut jos pitäis monta kuukautta olla kotona. Sulla oliki hurjan pitkä aika kun puolivälistä asti jo jäit pois, pysykö päänuppi kasassa vai saitko edes tehdä mitään? Pitääki lukea sun postaukset tolta ajalta :)

      Poista
    2. Pää hajosi ainoastaan siihen, että jouduin kerta toisensa jälkeen vakuuttelemaan ettei minusta ole töihin. Tein fyysisesti todella raskasta työtä ja mua supisti ja sattui jo ihan normi koti juttujen jälkeen. Kyllä sitä muuten selvisi kun vain muisti mennä kropan mukaan.

      Poista
    3. No huh, onpa kummaa ettei sua otettu tosissaan! Siis eikö neuvola vai työpaikka kuunnellut sua vai mikä mätti? Kuin ahdistavaa sulle kun tiiät ettet pysty ja sit "pakotetaan" eikä kuunnella.

      Poista