Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Mitä haluan lapseni oppivan?



Nyt raskausaikana on tullut mietittyä paljon tulevaisuutta ja sitä millaista meidän elämä tulee olemaan ja millainen elämä halutaan lapsellemme antaa. Kun oon kohdannut tai kuullut epäoikeudenmukaista tai muuten mielestäni huonoa käytöstä, oon miettinyt, miten en halua lapseni oppivan sellaista. Kaikkeen vanhemmat eivät tietenkään voi vaikuttaa tai puuttua lapsen kasvatuksessa ja elämässä. Mielestäni lapsen pitää myös oppia itse, oppia virheiden kautta, jotta oma persoona kehittyy. Ei niin, että me vanhemmat aina päätetään kaikesta ja meidän mielipiteet ja toimintatavat ovat aina ne ainoat oikeat.


Vaikka vauva tuntuu aluksi olevan vain viaton pieni, joka ei vielä ymmärrä elämästä mitään, alkaa kasvatus tietyllä tapaa jo heti vauvan synnyttyä. Puhuttiin tästä perhevalmennuksessa parin muun tulevan vanhemman kanssa ja mulla keskustelu ainakin herätti ajatuksia ja ahaa-elämyksiä. On niin yllättävää, miten pienikin vauva aistii ympärillä olevan elämän äänten, äänenpainon, liikkeiden, eleiden, ilmeiden, katseen ja varsinkin kosketuksen avulla. Vauva oppii, millä tavalla äiti ja isi häntä kohtelee ja millä tavalla taas vaikka isovanhemmat ja muut häntä kohtelee. Hän oppii tunnistamaan ihmisen esim. äänen tai äänensävyn perusteella. Siksi pidänkin tärkeänä, että me vanhempina teemme kaikkemme, että vauva saa heti alusta asti meistä hyvää mallia sekä pitää meitä turvallisina ja miellyttävinä. Vaikeina aikoina takapakkia tulee satavarmasti meidänkin parisuhteessa ja elämässä, mutta pääasia olisi, että osaamme korjata tilanteen mahdollisimman nopeasti, jotta vauvakaan ei siitä kärsisi.
Itselleni tulee mieleen muutamia tärkeitä asioita ja arvoja, joita haluan lapselleni opettaa. Suurin osa näistä perustuu siihen, mitä olen itse oppinut elämässäni arvostamaan. Osaa näistä ajatuksista ja arvoista olen huomannut lähipiirissäni tai jossain muualla, ja haluan yrittää näitä elämässäni arvostaa ja opettaa niitä tietysti myös jälkikasvulle.

1. Tasa-arvoisuus

Tässä nykyään niin julmassa maailmassa, mutta myös erittäin kansainvälisessä maailmassa tasa-arvoisuus nostaa mun mielestä yhä enemmän päätään ja tärkeyttään. Mun mielestä Suomi tulee tässä aika reippaasti perässä (niin kun kaikessa :D) verrattuna moniin muihin paljon kansainvälisempiin maihin. Haluan opettaa lapselleni, että kaikki ovat tasa-arvoisia ulkonäöstä, sukupuolesta, kansallisuudesta, uskonnollisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Onhan meidänkin lapsi puoliksi suomalainen ja puoliksi hollantilainen. Ketään ei pitäisi näiden seikkojen takia kategorisoida tai syrjiä. Mulla on yksi tuttu, joka on aina suosinut selvästi poikia, ja joka ärsyttävästi pilke silmäkulmassa on mulle ennen raskautta ja raskauden aikana kommentoinut, kuinka toivoo poikalasta. Mulla vaan alkaa korvista nousta savu tällasista kommenteista. Aina oon vaan kommentoinut, että ei kun terve lapsi on kaikista tärkeintä. Annan tän kuitenkin anteeksi, kun tiedän ettei kyseistä henkilöä aina kannata niin vakavasti ottaa.

2. Kiitos ja ole hyvä

Voin myöntää, että itse tulee sanottua kiitos aivan liian harvoin. Välillä sitten havahdun, miten kiitollinen olenkaan siitä mitä itsellä on. Itse tilanteessa en välttämättä ole osannut olla kiitollinen asiasta tai näyttää sitä kunnolla, vaan tajuan vasta myöhemmin kuinka hyvä juttu se olikaan. Ole hyvän opetteleminen on myös aika hyvä ja vaatimattomalle suomalaiselle vaikea juttu. Useinhan me vähätellään sitä, mitä ollaan toisen eteen tehty sanomalla vaan jotain "ei tää nyt ollu mitään". Ja vähätellään myös jos joku toinen kehuu sinua tai jotain mitä olet saanut aikaan. Lapselle näiden kohteliaisuuksien opettaminen on tärkeää, jotta niistä tulee automaattinen tapa hänen elämässä.

3. Toisten kunnioittaminen

Tää liittyy osaltaan tuohon tasa-arvoisuuteen. Ajattelin kuitenkin siltä kantilta, että on tärkeää kunnioittaa niin itse henkilöä kuin hänen omia mielipiteitä. Aivan liian usein tyrmätään toisten mielipiteet, eikä anneta niille tilaa tai kuunnella niitä. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, joiden mielestä ainoastaan omat mielipiteet on oikeita ja tärkeitä, eivätkä tällaiset ihmiset osaa oikein kuunnella tai ottaa muiden mielipiteitä huomioon. Ei tarvitse olla samaa mieltä, ei todellakaan, mutta pitäisi osata kuunnella muita ja sitten ilmaista oma mielipide. Enpä oo tässä itekään mikään pulmunen, mutta yritän parhaani.

4. Rakkauden ja välittämisen osoittaminen

Tämäkin tuntuu olevan suomalaiselle usein vaikeaa. Tai ainakin kun peilaan Hollantiin. Hollannissa annetaan aina tavatessa ja lähtiessä 3 pusua poskelle tyyliin kaikille huoneessa oleville ja jopa niille tuntemattomille. Koska oon suomalainen enkä ole tottunut muiden pusutteluun, antaisin mieluummin vaikka halin tai vaan kättelisin. Tää läheisyys näkyy muutenkin Hollannissa, esim. vanhempien ja lasten välillä myöhemmälläkin iällä. Vielä aikuisenakin annetaan pusut tai halit kun lähdetään esim. ruuan jälkeen tapaamaan kavereita. Niin ja illallinenhan syödään aina perheen kanssa yhdessä. Illan muut menot toteutetaan sitä ennen tai jälkeen. Näitä asioita en voi tietty yleistää, mutta tää perustuu siihen mitä mä olen siellä nähnyt ja mitä ihaillen katson. Mutta maassa maan ja perheessä perheen tavalla, jokainen näyttää välittämisen eri tavalla.

5. Positiivinen asenne

Eihän tätäkään voi aina noudattaa, niin kuin ei mitään. Mutta jos vaan pystyy näkemään asiat positiivisesti, tai kääntämään negatiiviset asiat jollain tavalla positiivisiksi, niin hyvin menee. Hmm, mä vähän veikkaan että tää on naisille paaaljon vaikeampaa kuin miehille. Jos olen kunnolla ärsyyntynyt, niin ei siitä ihan heti pääse eroon eikä siitä (tai mistään sillä hetkellä!) keksi yhtään mitään positiivista. Miehet taas usein ovat sekunnin ärsyyntyneitä ja sitten jo rauhottuvat. Ainakin meillä on usein näin. :D Mitenhän tän sitten opettaisi lapselle? Ensinnäkin omalla esimerkillä. Jos on vihainen niin siitä pitäisi päästä nopeasti yli tai joskus piilottaa se. Varmaan lapsen harmistumisen tai vihaisuuden voisi yrittää kääntää positiiviseksi alkamalla puhumaan jostain lapselle mukavasta asiasta.

Tässä oli nyt pari ajatusta ja arvoa, jotka mulla tuli mieleen. Näitähän olisi varmaan miljoona lisää, jos alkaa oikein miettimään. Tää kuulostaa nyt ehkä vähän siltä, että tuun olemaan tarkka natsimutsi, jonka sääntöjen mukaan pitää lapsi kasvattaa, mutta ei, aika rennolla meiningillä tähän hommaan lähdetään. Ollaan miehenkin kanssa puhuttu, että maalaisjärjellä pääsee kasvatuksessakin aika pitkälle. Onhan meistäkin ihan kunnollisia kansalaisia tullut, joten miksei meidänkin lapsesta. Joka tapauksessa, koitetaan pitää mielessä se, että lapsi katsoo meistä mallia ja ihailee meitä, joten meidänkin pitää muistaa käyttäytyä sen mukaan. Niin kuin tuossa yllä olevassa quotessa sanotaan. 

Mitä ajatuksia tämä herätti, mitkä arvot teillä tulee ekana mieleen? 




Kaikki kuvat lainattu Pinterestistäni täältähttps://fi.pinterest.com/neamartikainen/quotes/.



2 kommenttia