Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Ensimmäiset 2 viikkoa äitinä


Niin kummalta se kuulostaa. Mun uusi titteli, äiti. Tämä pieni tyttö tulee joskus sanomaan minulle tuon nelikirjaimisen sanan. Tulen aina olemaan hänelle äiti. En ole itseasiassa ehtinyt edes ajatella tätä aiemmin tässä kahden viikon aikana. Musta kaikki tuntuu niin luonnolliselta. Näin sen kuuluukin olla ja ihan kun tuo pieni olisi ollut täällä kauemminkin.


Mitä tämä parin viikon äitinä olo on mulle opettanut? Mä luulen että oon ainakin ollut kärsivällisempi ja rauhallisempi vauvan seurassa. Vauvan itku on raastavaa kuultavaa vaikka normaalia onkin ja silloin höpöttelen vauvalle kaikkea maan ja taivaan väliltä ja yritän muistaa lastenlaulujen sanoja. Hämähäkin muutama eka säe alkaa jo sujumaan, mitä nyt välillä joutuu keksimään omia sanoja väliin.


Mulla on myös tosi onnellinen ja "vakaa" olo. Oon oppinut nauttimaan pienistä ja sen hetkisistä asioista kuten vaunulenkeistä ja raittiista ilmasta, vauvan tuijottamisesta (kuinka kauan tuota voiskin vaan ihastella?! :D), vauva iholla nukkumisesta, tuhinan kuuntelemisesta ja vauvan haistelusta ja pusuttelusta. Välillä vauva viihtyy kauan tissillä ja äiti ei pääse liikkumaan mihinkään. Silti tuon pienen innokasta syömistä on ihana katsella kun hän siitä selvästi nauttii. Aika menee kuin siivillä ja koitan muistaa nauttia tästä pikkuvauva-ajasta ja jättää siivoukset yms kakkoseksi.


On myös ollut pakko opetella käyttämään yhtä kättä. Kummasti se vasenkin käsi toimii jos vauva on sylissä oikealla kädellä. Yhdellä kädellä sujuu nykyään kaikki tomaatin pilkkomisesta leivän tekemiseen ja ruuan laittamiseen. Aikomuksena olisi ostaa kantoliina ja kokeilla jos saisin sitten useammin kaksi kättä käyttöön niinä aikoina kun tytölle kelpaa vain syli.

Bebis ruokapöydälle, kun haluat pistää siihen ruuan laittamiseen vähän vauhtia ;D


Niin ja ehkä suurin asia, mitä olen tässä oppinut on se, että melkeinpä jokaiseen itkuun auttaa se tissi! Enpä olis uskonut kuin tärkeä se voikaan pienelle olla. ♡


7 kommenttia

  1. Se on muuten kumma miten se tissi voi olla vauvan elämässä ratkaisu kaikkeen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Heti loppuu itku kun saa tisusta kiinni. Olispa kiva jos itelläkin olis joku turva ja lohtu joka auttais heti ku on huono päivä :D

      Poista
  2. Itselläkin on tullut hiottua se yhdellä kädellä toiminen ihan huippuunsa tässä neljän kuukauden aikana. Meillä on kyllä kantoliina, jota on ihana ja helppo käyttää, mutta jotenkin sen olemassaolon meinaa aina unohtaa.
    Muistan myös itsen, sen varman ja seesteisen olon Empun syntymän jälkeen. Kaikki tuli jotenkin niin luonnostaan.
    Itse huomasin melko nopeasti yhden, omasta mielestä aika erikoisen jutun. Minun korvaan, meidän vauvan itku ei tunnu ollenkaan raastavalta. Meidän Emmasta lähtee kyllä ääntä siihen malliin ettei hänen hätänsä kyllä jää kuulematta. Mulla on kuitenkin vauvan itkiessä enemmänkin sellainen "ymmärtäväinen" olo. En osaa kuvailla sitä muuten. Tiedän itkun olevan lapseni ainoa tapa kertoa minulle, kun jokin on vinossa ja minun tehtäväni on keksiä, mitä se jokin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä kantoliina teillä muuten on? Onko se ihan perus trikooliina vai joku muu? Joo vauvan itkun ratkominen on kyl alussa aikamoista ongelmanratkaisua :D Onneks oon tässä kahessa viikossa jo oppinut tuntee vauvaa aika hyvin, tai ainakin luulen niin. Ja usein tosiaan se tissi on se joka auttaa ;)

      Poista
    2. Meidän kantoliina on sellainen aivan ihana, kiedottava, malli, joka on super helppo laittaa päälle yksin ja yhdellä kädellä. Ei tartte miettiä monimutkaisia solmuja ja sitä, pitääkö ne solmut. ❤ Ihan korvaamaton apu vauvan kanssa. Varsinkin kun heillä tulee siinä noin kahden kk:n iässä vaihe, jossa mikään muu paikka ei kelpaa, kuin äidin syli. Silloin meidänkin Empula nukkui kaikki päiväunet sylissä.

      Poista
  3. täällä on pian 2 kuukautinen vauva, jota voisin edelleen vaan tuijotella ja ihastella kuinka söpö voi toinen olla! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ♡ ei kai sitä ihastelua näin äitinä lopeta koskaan :)

      Poista