Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Synnytyskertomus

Ennen synnytystä mietin, haluanko täällä blogissa kertoa synnytyksen kulusta mitään. Koen sen kuitenkin aika henkilökohtaiseksi asiaksi. Kuitenkin mulla jäi synnytyksestä yllättävän hyvä kokemus ja fiilis, joten päätin jakaa sen ainakin pääosin teille. Itsekin tuli raskausaikana luettua synnytyskertomuksia ja niistä oli todellakin hyötyä, joten toivottavasti joku saa tästä jotain irti.

Mun synnytys käynnistyi sillä, kun lääkäri sanoi Jorvissa, että aletaan käynnistämään synnytystä tänään, eli keskiviikkona 6.4. klo 15. Syynä oli jo parin viikon ajan päätä nostanut pre-eklampsia eli raskausmyrkytys ja erityisesti proteiinin määrän nousu virtsassa. Tänä päivänä elettiin raskausviikkoja 38+6. Olin jo parin viikon ajan käynyt Jorvissa seurannassa myrkytyksen takia. Se kun voi yhtäkkiä mennä pahemmaksi ja ainoa hoitokeino sille on synnytys. Itse en missään vaiheessa ollut kovin huolissani tilanteesta, koska luotin siihen että kätilöt ja lääkärit tietävät mitä tekevät ja olen hyvässä hoidossa. Myös oloni oli hyvä vaikka verenpaineet huiteli välillä taivaassa.



Lääkäri koetti ensin laittaa ballongia avaamaan ja kypsentämään kohdunsuun tilannetta. Sitä ei kuitenkaan voitu laittaa epäkypsän tilanteen takia joten sainkin lääkettä (cytotec), jonka pitäisi aiheuttaa supistuksia. Olin kuullut muualta, ja lääkärikin sanoi, että aina lääke ei ala vaikuttamaan toivotulla tavalla tai jopa ollenkaan. Täten varauduin siis siihen, että saattaa kestää päivä tai päiviä ennen kuin synnytys edes lähtee käyntiin. No mites sitten kävikään..

Makoilin sängyllä ja aloin nopeasti lääkkeen laiton jälkeen tuntemaan menkkamaista jomotusta alaselässä. Aloin ompelemaan vauvan mobiiliin sydäntä. Jep, mulla oli ompeluvälineet mukana koska tiesin että joudun kuitenkin odottelemaan Jorvissa. Siinä sitte kävelin ympäri huonetta, ompelin ja odotin miehen tuloa. Nopeasti huomasin että supistukset vaan voimistuu. Menin tv-huoneeseen katsomaan Master chefiä mutta eihän siitä mitään tullut ja pian jo kärvistelin supistuksen aikana ja nojailin tuoliin. Kun mies vihdoin saapui, alkoi hän mun kuumapussin pitelijäksi ja veden juottajaksi. Välillä kun synnyttävä mamma ei saanut vettä sillä sekunnilla kun halusi, eli mies oli liian hidas, sai mies vihasen tiuskasun! :D

Sinnittelin lepohuoneessa noin iltayhdeksään asti, siihen pisteeseen kun en enää selvinnyt pelkällä kuumapussilla ja tens-laitteella. Tällöin olinkin jo 6-7 cm auki ja alettiin siirtyä synnytyssaliin. Siellä menin naimisiin ilokaasun kanssa ja sen takia nauraa hörötin supistusten välissä ja mies nauraa hörötti pöpperössä olevalle mammalle! Pitihän siihenkin tilanteeseen jotain iloa saada. Mua alettiin valmistella epiduraalia varten ja se oli kyllä yks taivaanlahja silloin. Tässä vaiheessa otettiin miehen kanssa kuvia meistä ja tekstailin äidin kanssa. Olo oli suht normaali kunnes supistukset alkoi tuntua yhä kovempana paineen tunteena. Nyt piti saada vauvan pää laskeutumaan ihan alas asti joten kun supistus ja paine tuli, piti mun antaa sen tulla eikä pidätellä.

Joskus ennen puolta yötä epiduraalia lisättiin ja alettiin harjoitella ponnistamista. Klo 00.42 tyttö humpsahti sängylle ja katsoin häntä suu auki. Synnytyksen kestoksi merkattiin 5h 42 min ja varsinainen ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia.


Edelleen ihmettelen, mistä ihmeestä kaikki se voima ja sisu tuli kun kärvistelin supistuksista. Supistuksen aikana keskityin vaan ja ainoastaan hengittämiseen. Jos keskittyminen herpaantui, kipu oli pahempaa. Mua ärsytti jos joku puhui mulle supistuksen aikana ja taisinkin joskus tiuskasta miehelle että oo hiljaa. :D

Mulle synnytys oli oikeesti hyvä kokemus. Mä lähdin alunperinkin sillä asenteella, että menee miten menee, mutta pelkäämään en ala etukäteen. Mun kätilö oli aivan mahtava, erittäin kokenut ja symppis, joka auttoi mua jaksamaan. Ei voi muuta kuin arvostaa tuota ammattia, tekevät niin tärkeää työtä ja useimmiten suoraan sydämestä.

Mun vinkit synnyttäjälle:

-Älä pelkää tai ajattele synnytyksestä negatiivisesti. Ota kuitenkin etukäteen selvää synnytykseen liittyvistä asioista. Lue esim. synnytyskertomuksia blogeista, tsekkaa muutama hengitysharjoitus supistuksia varten ja ota selvää erilaisista kivunlievitystavoista.

-Älä myöskään stressaa jos synnytyksesi käynnistetään. Muakin mietitytti etukäteen kuinka rankka kokemus käynnistys tulisi olemaan ja toivoin että vauva olisi päättänyt itse tulla ulos ennen sitä. Synnytys menee joka tapauksessa miten menee joten koita olla miettimättä liikaa.

-Valista miestäsi/tukihenkilöäsi synnytyksestä. Luulisin että miehiä ei paljon kiinnosta googletella synnytykseen liittyviä asioita (ainakaan meillä!), joten mä yritin kertoa miehelle kaikkea synnytyksestä. Ehkä näin mieskin oli valmiimpi eikä itse tilanteessa ollut niin hukassa.

-Kun kipeitä supistuksia tulee ja synnytys on käynnissä, pysy ihan oikeesti rauhallisena. Keskity supistuksen aikana täysin hengittämiseen ja ajattele, että enää muutama syvä hengitys lisää niin supistus on jo ohi. Anna kivun tulla äläkä pidättele mitään, keho auttaa sua etenemään. Etsi hyvä asento ja kokeile myös vaihtaa asentoa jottei paikat puudu. Lepää supistusten välissä jos se tuntuu hyvältä ja juo paljon vettä.

Nää vinkit perustuu täysin mun omaan kokemukseen ja nämä helpotti mun oloa ja koin nämä hyväksi. Jokaisen synnytys on erilainen ja jollekin sopii tietty tapa ja toisille toinen. Go with the flow niin hyvä tulee. Mulle jäi synnytyksestä hyvä muisto. :)



9 kommenttia

  1. Täällä kans toinen kellä jäi hyvät fiilikset synnytyksestä! Kyl me naiset ollaa aika super ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Me todellakin ollaan, miehet saa kyllä olla ylpeitä enkä usko et ne ite kykenis samaan ;)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Synnytys on tosiaan todella henkilökohtainen kokemus, eikä sillä tosiaan tee mieli mässäillä. Toi go with the flow on todella hyvä neuvo, sillä oli synnytys sitten itse käynnistynyt tai käynnistetty, se menee omalla painollaan ja sitä on turha jarrutella. Meidän synnytys oli melko hurja ja mua ihan rehellisesti jopa pelotti, kun leikkauspäätös tuli, mutta silti kokemuksesta jäi hyvä mieli ja menen ihan pelottomana tekemään sen vielä toistekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä voi vaan toivoa että kaikki menee synnytyksessä hyvin ja saadaan onnellinen loppu, eipä siihen paljon muuten voi vaikuttaa :) Tosi hyvä että sulla ei jäänyt traumoja vaikka oot kokenu rankan synnytyksen. Ehkä mahdollinen seuraava menee paremmin ;)

      Poista
  3. Kiva kun päädyit kuitenkin laatimaan tämän synnytyskertomuksen! Mä olen NIIN samaa mieltä sun kanssa tuosta supistusten vastaanottamisesta. Esikoisen alatiesynnytys oli mun mielestä myös rankkuudestaan huolimatta kuitenkin voimaannuttava kokemus, pystyin tosi pitkälle ottamaan suppareita vastaan vain keskittymällä. On tosi tärkeää ettei mene kivun keskellä paniikkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä vaan voi tajuta mihin se kroppa ja mieli pystyykään. Luulin että mulla on tosi huono kipukynnys enkä kestäisi kipua synnytyksessä mutta niin vaan sitä voimaa jostain tuli :) Ollaan me naiset aika koneita, heh.

      Poista
  4. Mulle jäi kans ihan hyvät muistot, vaikka supistusten aikana ja aivan synnytyksen jälkeisinä päivinä vakuutin, että ei ikinä enää!
    Mulla myös synnytyskertomus työn alla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että jäi kuitenkin hyvät muistot, luinkin just että sulla oli astetta vaikeemmat ekat päivät synnytyksen jälkeen:( Onneksi syy selvis ja olo parani <3

      Poista