Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Mitä kertoisin tulevalle äidille?

Mua pyydettiin muutama viikko sitten vierailemaan neuvolan odottavien vanhempien perhevalmennuksessa ja kertomaan meidän alkutaipaleesta ja synnytyksestä. Musta oli todella kiva jakaa ajatuksia ja toivon, että odottajille oli mun höpötyksistä hyötyä. Ajattelin jakaa täällä muutamia omia ajatuksia ja kokemuksia, jos siellä ruudun toisella puolella on ensiodottajia. En taida nyt puida ollenkaan synnytystä, koska synnytyskertomuksessa oon kertonut omasta kokemuksesta ja vinkeistä.



Ensimmäiset päivät ja viikot

- Vastasyntyneen käsittely voi olla pelottavaa. Älä huoli, uskallat kyllä käsitellä omaa pikkuruista vauvaasi, se tulee usein luonnostaan. Itse en kyllä pelännyt vauvan nostamista, mutta aika varovaisesti sitä alussa käsitteli. Meillä mies käsitteli vauvaa jopa paremmin ja varmemmin ottein kun minä. Ehkä isot kädet ja miehen yleinen rauhallisuus auttaa asiaan.

- Anna heti vastuuta myös isälle ja vaadi sitä, jos hän ei vauvaa oma-alotteisesti hoida. Meillä isukki hoiti heti vauvan vaipanvaihdot ja pesut sekä syötti lisämaitoa sairaalalla. Tän mahdollisti sairaalassa tietty perhehuone. Kotona ja isän mennessä töihin kannattaa pitää huoli, että isä ottaa vastuuta ollessaan kotona. Se voi olla hankalaa, koska äiti on vauvan kanssa kotona ja oppii tuntemaan sen paremmin.

- Vauva nukkuu ekoina päivinä ja viikkoina paljon ja yllätyin jopa kuin paljon aikaa jäi kotitöihin ja lepäilyyn.

- Ota vieraat vastaan vasta sitten, kun jaksat. Pesikää ja tutustukaa vauvaan rauhassa, jos siltä tuntuu. Ja kun ne vieraat tulee, älä ala siivoamaan tai leipomaan, jos et välttämättä jaksa ja halua. Vieraat voi (ja niiden kuuluu :D) tuoda rotinat mukanaan! Sairaalaan en pyytänyt kun oman perheeni, ja ensimmäisen viikon aikana tuli muutama kaveri ja sukulaisia. Ei kuitenkaan haluttu joka päivä ottaa vieraita vastaan. Oli ihanaa olla kotona yhdessä vain perheen kesken.

- Vatsavaivat alkaa usein kahden viikon iässä. Todella monilla vauvoilla on jonkinlaisia vatsavaivoja suoliston kehittymättömyyden takia. Meillä ilma ei päässyt kunnolla pihalle ja se pisti selän kaarelle syömisen jälkeen. Otettiin apuun Cuplaton ja se toimi meillä. Ilmavaivat loppui kokonaan noin 2,5 kuukauden iässä.



Imetys

- Älä huoli jos maito ei heti lähde nousemaan ja joudut antamaan korviketta. Mulla kävi niin, että maitoa lähti tulemaan heti kun päästiin sairaalasta kotiin. Pikkuhiljaa vähennettiin korvikkeen määrää ja parin viikon sisällä synnytyksestä oltiin täysimetyksellä.

- Pyydä heti sairaalalla apua imetykseen ja vauvan imuotteen tarkistamiseen. Kannattaa myös lukea etukäteen imuotteesta ja siitä, miten itse voi auttaa vauvaa saamaan oikean otteen. Meillä oli ekan parin viikon aikana vaikeuksia imuotteen kanssa ja siksi käytin rintakumia. Kumista päästiin eroon pikkuhiljaa kun kaverini (kiitos vaan!) neuvoi, miten pystyn auttamaan otteen kanssa.

- Ensimmäisten viikkojen aikana rinnat voi olla aika koetuksella tiheän imemisen takia. Vauva todellakin viihtyy rinnalla, välillä nukahtaa ja jatkaa taas. Nännit on arat, osta tätä varten nännivoidetta (äitiyspakkauksen voide tosi hyvä) ja kaalinlehtiä. Pistä kylmät kaalinlehdet liiveihin, se ihan tosissaan auttaa!

- Varaudu tiheän imun kausiin, rintaraivareihin, rinnalla nokkimiseen, hulinoihin, you name it kaikkea löytyy. Liity Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmään ja pyydä siellä apua tai lueskele muiden ongelmia niin opit yllättävän paljon. Ilman tietoa raivareista ja tiheistä imuista olisin varmaan jo jossain kohti luovuttanut ja antanut yhä enemmän pullosta. Mitä enemmän imettää, sitä paremmin rintojen tarjonta vastaa kysyntään, joten liika pullosta antaminen voi vähentää maidon herumista.

Nukkuminen ja väsymys

- Jokainen odottava äiti on varmaan kuullut lauseen: "Nuku nyt kun vielä voit. Kun vauva syntyy, voit sanoa hyvästit yöunille." Yöunille ei ole tarvinnut sanoa hyvästejä, mutta kyllä ne olivat ensimmäiset kaksi kuukautta katkonaiset. Yöunet voi kuitenkin yhtäkkiä parantua kertaheitolla. Natalie täytti kaksi kuukautta, ja alkoi nukkumaan 6-10 tuntia putkeen. Ensimmäisen pätkän jälkeen otan viereen syömään ja torkutaan vielä pari tuntia.

- Imetyshormonit auttaa jaksamaan, mutta jos oot kuolemanväsynyt, nuku pienet päikkärit vauvan kanssa. Tai pienet ja pienet, mä joskus havahduin parin tunnin päästä ja huomasin, että isukkihan tulee jo kohta kotiin.

- Väsyneenä katsoo läpi synkkien lasien. On päiviä, jolloin mikään ei tunnu miltään ja ajattelet kaikesta negatiivisesti. Mieleesi tulee outoja ajatuksia, kävelet kotona kuin zombi, unohdat mitä olit juuri tekemässä ja tekisi mieli viettää päivä sängyn pohjalla. Mä oon sitä mieltä, että väsymys on ihmisen pahin huume. Mulla väsymykseen auttaa päiväunet, vaunulenkki ulkona tai kotoota poislähtö esim. shoppailemaan tai kaveria tapaamaan.

- Edit: Vauva ei todellakaan aina nuku 5 tunnin päikkäreitä. Niin, mitenkäs mä unohdinkaan kirjottaa tästä, kun tää päikkärien nukkuminen ei oikein tytöltä suju ja päivän aikana oleva väsymys koettelee meidän hermoja. Usein taistellaan unta vastaan ja itketään väsymystä, sitten nukutaan 15-45 minuutin pätkissä. Toisina päivinä saattaa nukkua jopa kaksi tuntia putkeen, mutta yleensä Natalie nukkuu sen 30 minuuttia, jonka jälkeen on hereillä 1-2 tuntia, ja sitten taas väsy iskee. Illalla saatetaankin olla yliväsyneitä. Oon kuullut, että monet Natalien ikätoverit harrastaa tätä samaa päikkärittömyyttä, joten ei taida olla kovinkaan harvinaista.



Parisuhde

- Parisuhde muuttuu jollain tapaa väkisinkin vauvan tultua maailmaan. Enää ei voi tosta noin vain tehdä asioita kahdestaan, vaan on opittava tekemään ne vauvan kanssa. Vauvan ilmeitä ja käyttäytymistä seurataan yhdessä, leikitään ja hassutellaan sen kanssa, mietitään miksi se itkee, miksei se nuku ja ennen kaikkea ihastellaan mitä me kaksi ollaan saatu aikaiseksi. ❤

- Molempien hermot saattaa olla kireällä, jolloin toisen naama ärsyttää. Väsyneenä tiuskimisen kohteeksi on valitettavasti joutunut mies, jolloin kiukun voi aiheuttaa esim. auki jäänyt vessanovi, muruset keittiönpöydällä tai joku hukkunut tai väärässä paikassa (mun mielestä) oleva tavara.

- Muista huomioida puoliso ja koita pitää vanhoista tavoista kiinni. Meillä kantava voima on ollut huumori. On heitetty tyhmää läppää samanlailla kuin ennenkin, on vitsailtu vauvasta, koirasta ja toisistamme. Käydään yhdessä koiranulkoilutus-/vaunulenkillä melkein joka ilta, annetaan molemmille omaa aikaa, koitetaan yhdessä pitää koti edes jossain järjestyksessä. Aluksi uudenlainen elämä oli haastavampaa, mutta mun mielestä pärjää hyvin kun ei ota liikaa stressiä ja koittaa jatkaa parisuhteen osalta samanlailla kuin ennen vauvaa.


Yhdessä hetkessä kaikki on hyvin, toisessa taas pään sisällä kuohuu. Äidin mieliala saattaa muuttua sekunnissa, tunneskaala yhtenä vuorokautena vaihtuu äärettömästä rakkaudesta vauvan kanssa itkemiseen. Äitiys ja vanhemmuus opettaa päivä päivältä, enkä tiedä tai usko, että tätä ammattia voi koskaan oppia täydellisesti.

Jokainen vauva on erilainen ja jokaisella perheellä omat toimivat tavat. Voitteko samaistua näihin meidän kokemuksiin vai onko teillä kaikki mennyt päinvastoin? :)


12 kommenttia

  1. ❤️ Samoja fiiliksiä! Mä en vaan muista, että Leo olisi nukkunut kovin paljoa vauva-aikana. Siis mä en vaan muista? Se aika meni niin pimennossa itkujen keskellä. 🙈 Onneksi se helpotti 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiäksä, ehkä on ihan hyvä, ettei muista! Varsinkaan niitä huonoja hetkiä. <3 Miten jotkut asiat voikin sillä hetkellä tuntua ihan maailmanlopulta, mut seuraavana päivänä oot saattanu ne jo unohtaa.

      Poista
  2. Olipa taas kiva lukea sun kirjoitus. Täytyy sanoa että tämä 3.5 kuukautta on ollut myös minulle rakkauden ja ihmettelyn aikaa. Tuo pieni nyytti on niin tärkeä ja rakas 💕 Kiitos rakas tyttäreni että olet tehnyt minusta mummin 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, miten voi tollanen pieni aiheuttaa niin paljon ihmetystä ja tunteita, ei tajua. <3

      Poista
  3. Tämän listan mä olisin tarvinut kun valmistauduin äitiyteen.
    Moni asia tuli yllätyksenä, niin kuin en koskaan olis kuvitellut et meille tulee allergiaa hedelmille ja parisuhde kärsii.
    Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, olisin tarvinut listan mihin varautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, yllättäviä asioita on tullut kyllä koko ajan eteen! Imetys on kyllä mun mielestä sellanen asia, mistä voi kyllä lukea paljon, muttei voi todellakaan tietää millasta se on ja mitä kaikkea tulee eteen ennen kuin on sen itse kokenut. :)

      Poista
  4. Kiva postaus! Ainoastaan kauheeta kateutta herättää kuulla että teidän 2kk ikäinen vauva nukkui jo tuollaisia öitä, kun itsellä kaikki lapset vähintään yli vuoden ikäisiksi asti heräilleet monta kertaa yössä :D ei puhettakaan edes mistään kuuden tunnin putkista. Joten hyville yöunille on kyllä todellakin saanut lasten myötä heittää hyvästit. Se on kyllä ollut vanhemmuudessa yksi vaikein osuus itselleni. Onneksi meilläkin mies osallistuu upeasti ja äitikinäkin saa välillä nukkua.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, ymmärrän! Arvaa ihmettelenkö tota tyttöä, kun nukkuu yöt niin hyvin edelleen. En todellakaan odottanu että näin voi käydä. Mutta mä tiiän, et joku päivä tää tulee muuttumaan, joten koitan nyt nauttia :D Toi on kyllä tosi tärkeää, että isi ymmärtää auttaa ja antaa äidin nukkua. Koska mikään ei oo parempaa väsyneenä kun rauhassa nukkuminen <3

      Poista
  5. Todella hyviä vinkkejä laitoit jakoon. Allekirjoitan! Muistan aina ne vauvan ensimmäiset viikot. En olisi halunnut vieraita lainkaan. Olla vain ihan rauhassa perheen kesken. Ihanassa kuplassa. Isyysloma on kuitenkin, niin lyhyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Totta! Nyt kun mietin ekoja viikkoja, oli se kyllä ainutlaatuista aikaa. Oli ihan parasta vaan olla perheen kesken ja opetella yhdessä uutta elämää. <3

      Poista