Älä koskaan kysy, oliko se vahinko
maanantai 29. elokuuta 2016
Saako kysyä, oliko se vahinko? Oliko se ihan tarkoitettua?
Kuulostaako tutulta? Hep, täällä myös. Kun viime syksynä kerroin raskaudesta läheisille, kavereille ja tutuille, muutamat kysyivät, oliko vauva ihan tarkoitettu saapuvaksi. Siinä vaiheessa, kun oma vauva on kasvanut mahassa jo muutaman kuukauden, olet kiintynyt siihen ja rakastat sitä jo nyt, menee tollaisesta kysymyksestä vähän hämilleen.

Mä ihan loukkaannuin, kun multa kysyttiin, oliko vauva vahinko. En saanut suusta mitään, vaan taisin vaan katsoa muualle ja hymähtää. Joku muu vieressä oleva sitten sanoi jotain. En ehkä olisi niin loukkaantunut, mikäli kysyjä olisi ollut minulle tuntemattomampi. Mutta kun kyseessä oli lähipiiriin kuuluva henkilö, tuntui tollainen tökerö kysymys pahalta. Enkä osannut yhtään odottaa kysymystä. En oikein tiedä, miten tollaista kehtaa edes kysyä keneltäkään. Mielestäni vauva ei sitä paitsi ole mikään vahinko, mikäli vanhemmat ovat päättäneet pitää vauvan. Ja itse en käyttäisi sanaa "vahinko" ollenkaan. Aikuiset ihmiset kun tietävät, että mikäli sitä aktia harrastaa, on lisääntymiselle aina olemassa riski. Joskus pillerit voivat jopa pettää. Mieluummin puhuisin "yllätyksestä", joka toivottavasti on vanhemmille ihana sellainen.

Toisaalta ymmärrän niitä, jotka kysyvät onko vauva ollut tarkoitettu tulemaan maailmaan. Tällä kysymyksellä ei välttämättä tarkoiteta pahaa. Kysyjä ei välttämättä vain ole koskaan tullut ajatelleeksi, että juuri tämä pariskunta haluaisi tällä hetkellä vauvan. Tuleva äiti on voinut puhua, miten haluaa edetä urallaan tai miten haaveilee vaikka talonrakennusurakasta.

Mun pointti tässä tekstissä on se, ettei mun mielestä koskaan kenenkään pitäisi eikä kannattaisi kysyä keneltäkään raskaana olevalta tai vauvan saaneelta, oliko vauva vahinko. Takana voi olla esimerkiksi pitkä ja rankka lapsettomuusprosessi. Näistä asioista ei nimittäin yleensä puhuta kylillä jokaiselle vastaantulijalle. Kysyjä ei siis koskaan voi tietää, mitä raskautumisen takana on. On ihan sama, onko vauva saanut alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta tai kolmen vuoden lapsettomuushoitojen tuloksena. Yleensä tällaiset kysymykset, varsinkin tökeröt ja suorat vahinkokysymykset, loukkaavat tai vähintään aiheuttavat suurta ihmetystä. Miksi tuollaista pitää kysyä? Siksi, että ihmiset ovat niin uteliaita. Kyllä raskaana oleva kertoo raskautumisen taustoista, mikäli sen haluaa tehdä. On aivan sama, minkä ikäinen raskaana oleva on, onko hänellä koulutus, yksiö vai omakotitalo, onko hän naimisissa vai ei tai onko hänellä ollenkaan kumppania. Asia ei kuulu kysyjälle. Piste.
Saako teidän mielestä kysyä, onko vauva saanut alkunsa vahingossa? Onko teiltä kysytty tällaista?
Kuulostaako tutulta? Hep, täällä myös. Kun viime syksynä kerroin raskaudesta läheisille, kavereille ja tutuille, muutamat kysyivät, oliko vauva ihan tarkoitettu saapuvaksi. Siinä vaiheessa, kun oma vauva on kasvanut mahassa jo muutaman kuukauden, olet kiintynyt siihen ja rakastat sitä jo nyt, menee tollaisesta kysymyksestä vähän hämilleen.

Mä ihan loukkaannuin, kun multa kysyttiin, oliko vauva vahinko. En saanut suusta mitään, vaan taisin vaan katsoa muualle ja hymähtää. Joku muu vieressä oleva sitten sanoi jotain. En ehkä olisi niin loukkaantunut, mikäli kysyjä olisi ollut minulle tuntemattomampi. Mutta kun kyseessä oli lähipiiriin kuuluva henkilö, tuntui tollainen tökerö kysymys pahalta. Enkä osannut yhtään odottaa kysymystä. En oikein tiedä, miten tollaista kehtaa edes kysyä keneltäkään. Mielestäni vauva ei sitä paitsi ole mikään vahinko, mikäli vanhemmat ovat päättäneet pitää vauvan. Ja itse en käyttäisi sanaa "vahinko" ollenkaan. Aikuiset ihmiset kun tietävät, että mikäli sitä aktia harrastaa, on lisääntymiselle aina olemassa riski. Joskus pillerit voivat jopa pettää. Mieluummin puhuisin "yllätyksestä", joka toivottavasti on vanhemmille ihana sellainen.

Toisaalta ymmärrän niitä, jotka kysyvät onko vauva ollut tarkoitettu tulemaan maailmaan. Tällä kysymyksellä ei välttämättä tarkoiteta pahaa. Kysyjä ei välttämättä vain ole koskaan tullut ajatelleeksi, että juuri tämä pariskunta haluaisi tällä hetkellä vauvan. Tuleva äiti on voinut puhua, miten haluaa edetä urallaan tai miten haaveilee vaikka talonrakennusurakasta.

Mun pointti tässä tekstissä on se, ettei mun mielestä koskaan kenenkään pitäisi eikä kannattaisi kysyä keneltäkään raskaana olevalta tai vauvan saaneelta, oliko vauva vahinko. Takana voi olla esimerkiksi pitkä ja rankka lapsettomuusprosessi. Näistä asioista ei nimittäin yleensä puhuta kylillä jokaiselle vastaantulijalle. Kysyjä ei siis koskaan voi tietää, mitä raskautumisen takana on. On ihan sama, onko vauva saanut alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta tai kolmen vuoden lapsettomuushoitojen tuloksena. Yleensä tällaiset kysymykset, varsinkin tökeröt ja suorat vahinkokysymykset, loukkaavat tai vähintään aiheuttavat suurta ihmetystä. Miksi tuollaista pitää kysyä? Siksi, että ihmiset ovat niin uteliaita. Kyllä raskaana oleva kertoo raskautumisen taustoista, mikäli sen haluaa tehdä. On aivan sama, minkä ikäinen raskaana oleva on, onko hänellä koulutus, yksiö vai omakotitalo, onko hän naimisissa vai ei tai onko hänellä ollenkaan kumppania. Asia ei kuulu kysyjälle. Piste.
Saako teidän mielestä kysyä, onko vauva saanut alkunsa vahingossa? Onko teiltä kysytty tällaista?