Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Älä koskaan kysy, oliko se vahinko

Saako kysyä, oliko se vahinko? Oliko se ihan tarkoitettua?

Kuulostaako tutulta? Hep, täällä myös. Kun viime syksynä kerroin raskaudesta läheisille, kavereille ja tutuille, muutamat kysyivät, oliko vauva ihan tarkoitettu saapuvaksi. Siinä vaiheessa, kun oma vauva on kasvanut mahassa jo muutaman kuukauden, olet kiintynyt siihen ja rakastat sitä jo nyt, menee tollaisesta kysymyksestä vähän hämilleen.



Mä ihan loukkaannuin, kun multa kysyttiin, oliko vauva vahinko. En saanut suusta mitään, vaan taisin vaan katsoa muualle ja hymähtää. Joku muu vieressä oleva sitten sanoi jotain. En ehkä olisi niin loukkaantunut, mikäli kysyjä olisi ollut minulle tuntemattomampi. Mutta kun kyseessä oli lähipiiriin kuuluva henkilö, tuntui tollainen tökerö kysymys pahalta. Enkä osannut yhtään odottaa kysymystä. En oikein tiedä, miten tollaista kehtaa edes kysyä keneltäkään. Mielestäni vauva ei sitä paitsi ole mikään vahinko, mikäli vanhemmat ovat päättäneet pitää vauvan. Ja itse en käyttäisi sanaa "vahinko" ollenkaan. Aikuiset ihmiset kun tietävät, että mikäli sitä aktia harrastaa, on lisääntymiselle aina olemassa riski. Joskus pillerit voivat jopa pettää. Mieluummin puhuisin "yllätyksestä", joka toivottavasti on vanhemmille ihana sellainen.



Toisaalta ymmärrän niitä, jotka kysyvät onko vauva ollut tarkoitettu tulemaan maailmaan. Tällä kysymyksellä ei välttämättä tarkoiteta pahaa. Kysyjä ei välttämättä vain ole koskaan tullut ajatelleeksi, että juuri tämä pariskunta haluaisi tällä hetkellä vauvan. Tuleva äiti on voinut puhua, miten haluaa edetä urallaan tai miten haaveilee vaikka talonrakennusurakasta.



Mun pointti tässä tekstissä on se, ettei mun mielestä koskaan kenenkään pitäisi eikä kannattaisi kysyä keneltäkään raskaana olevalta tai vauvan saaneelta, oliko vauva vahinko. Takana voi olla esimerkiksi pitkä ja rankka lapsettomuusprosessi. Näistä asioista ei nimittäin yleensä puhuta kylillä jokaiselle vastaantulijalle. Kysyjä ei siis koskaan voi tietää, mitä raskautumisen takana on. On ihan sama, onko vauva saanut alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta tai kolmen vuoden lapsettomuushoitojen tuloksena. Yleensä tällaiset kysymykset, varsinkin tökeröt ja suorat vahinkokysymykset, loukkaavat tai vähintään aiheuttavat suurta ihmetystä. Miksi tuollaista pitää kysyä? Siksi, että ihmiset ovat niin uteliaita. Kyllä raskaana oleva kertoo raskautumisen taustoista, mikäli sen haluaa tehdä. On aivan sama, minkä ikäinen raskaana oleva on, onko hänellä koulutus, yksiö vai omakotitalo, onko hän naimisissa vai ei tai onko hänellä ollenkaan kumppania. Asia ei kuulu kysyjälle. Piste.

Saako teidän mielestä kysyä, onko vauva saanut alkunsa vahingossa? Onko teiltä kysytty tällaista?


8 kommenttia

  1. Mun mielestä taas loukkaavampaa on jos joku tuntematon kysyy. Seurusteltiin reilu viisi vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Raskaus oli toivottu ja suunniteltu, mutta ei ikinä oltu näistä aikeista kerrottu kenellekkään joten raskaus tuli lähipiirille todellisena yllätyksenä, olivat jo kuvitelleet ettei haluta lapsia. Mutta sanana "vahinko" kuulostaa kamalalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tollaset kysymykset aina jollain tapaa loukkaa, tuli ne keltä tahansa :) Eihän nyt 5 vuotta vielä kovin pitkä aika seurustelulle ole, että siinä ajassa oletettaisiin jo lapsia tulevan :O No, jokainen ajattelee omalla tavalla. Mekään ei puhuttu lapsiaikeista kenellekään, ainoastaan mun äiti tiesi. Kai se on niin iso uutinen, että ihmiset menee ihan hämilleen! ;D

      Poista
  2. Mua ei ainakaan haitannut vaikka pariin otteeseen kysyttiin kun raskaana olin ja todellisuudessahan olin tullut raskaaksi vahingossa. Mulla ei oo ollut mitään ongelmaa myöntää, että joo tulin vahingossa raskaaksi eikä varmaan siksi ole kysymys häirinnyt. Mä en muutenkaan ymmärrä miksi vahinkoraskaus olisi yhtään vähäpätöisempi kuin suunniteltu, koska kummassakin on tehty päätös hankkia lapsi. Mun mielestä on vähän hassua puhua yllätyksestä, sillä kaikki tietää, että se tarkoittaa vahinkoa ja sitä paitsi monet huippukeksinnötkin on keksitty vahingossa eli ei vahinko ole negatiivinen sana aina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma ja asenne sulla! :) Tosiaan oon ihan samaa mieltä, että vahinkoraskaus ei pitäisi ikinä millään lailla olla yhtään vähäarvoisempi kuin suunniteltu raskaus. Silloin kun vanhemmat ovat päättäneet pitää vauvan, ei se ole enää vahinko. Totta, vahinko ei välttämättä ole mikään huono juttu ja uskon, että viimeistään vauvan synnyttyä kaikki vahinkolapsiajatukset viimeistään katoaa, kun oma vauva vaan on maailman ihanin ja rakkain <3

      Poista
  3. Mun oma mummo ja miehen mummo, molemmat 80+ v. kysyivät esikoisen kohdalla tosi tökerösti, oliko se vahinko. Häihimme oli 3 kk aikaa, kun tärppäsi, mutta olisi varmaan pitänyt odottaa että pappi on aamenensa sanonut. Satutti silloin ja satuttaa edelleen, koska lapsi oli mitä toivotuin ja rakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, inhottavaa ja tiedän tunteen! Se särähtää, koska vauva on jo varsinkin äidille niin rakas ja sitä haluaa suojella kaikelta jo varhasessa vaiheessa. Vauva on kai ulkopuolisille raskausvaiheessa vielä niin olematon, ettei oikein ajatella mitä kysytään. Nimittäin mietin sitä, että tuskinpa kovin moni kysyy siinä tilanteessa kun tapaa itse vauvan, että no olikos tuo vahinko! :D

      Poista
  4. Niin tuttua. Meillä kolmas raskaus ja lähes jokainen tuttu on kysynyt onko vahinko, niin kuin myös aiemmissa raskauksissa. Toki ei olla puhuttu muille kovinkaan paljon kolmannen lapsen haaveesta, mutta kyllä tuon sanan vahinko kuuleminen kerta toisensa jälkeen nostaa karvat pystyyn. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh johan on. Pitääkö niitä suunnitelmia muka kaikille kertoa, ei tosiaan! Tollasesta tulee väkisinkin sellainen olo, ettei lapsi olisi muiden mielestä tervetullut :/

      Poista