Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Millaista on olla kotiäiti?



Raskaana ollessani mietin, millaista elämäni kotiäitinä tulee olemaan. Mitä ne äidit tekee päivät pitkät, tylsistyykö ne kotona, käveleekö ne samat likaiset pieruverkkarit jalassa kuukaudesta toiseen, onko niillä yhtään omaa aikaa, eikö ne ehdi käydä suihkussa kuin kerran viikkoon, ovatko äidit yksinäisiä. Muun muassa nämä kysymykset mulla pyöri päässä. Mä olin päättänyt, että ainakaan likaisissa vaatteissa en kulje ja naamani sekä hampaani pesen joka aamu. Ihan vaan oman hyvinvointini vuoksi.

Ja näin olen tehnytkin. Mun aamu ei lähde käyntiin, jos en pese kasvojani ja hampaitani sekä vaihda päivävaatteita päälle. Hiukset kulkee nopealla sykeröllä ja kotona päällä on ne mukavimmat housut. Meikkiä on kiva laittaa, jos lähden jonnekin. Ehdin kyllä käydä suihkussa vaikka joka ilta halutessani. En halua unohtaa itseäni ja olla kuin kävelevä mörkö! Omaa aikaa on silloin, kun Natalie nukkuu. Joskus päikkärit loppuu juuri, kun oon saanut vähän siivottua ja lounaan eteeni ja tuhat tekemätöntä asiaa odottaa tekijäänsä. Oon oppinut olemaan aikamoinen pikatemmolla suoriutuva höösääjä, jotta saan mahdollisimman paljon asioita tehtyä. Mitä nopeammin, sitä nopeammin! Koskaan kun et voi tietää, milloin se vauva päättää herätä.



Jokapäiväinen kotona nököttäminen käy tylsäksi.

Ensimmäiset pari kuukautta vauvan kanssa meni opetellessa ja tutustuessa toisiimme. Sinä aikana pysyttelin aika lailla kotona. Kaikki oli vielä niin uutta ja vauvan hoitaminen julkisilla paikoilla jännitti. Mitä jos vauva alkaa lohduttomasti itkemään keskellä kassajonoa, missä imetän ja onko se kamalaa säätöä, mitä jos tulee plöröt sellaisessa paikassa, missä ei juuri ole sitä hoitohuonetta.

Kun vauvan hoitaminen alkoi sujua ja olin päässyt kiinni uuteen kotiäidin arkeen vauvan kanssa, lähdin liikkeelle. Aloin käymään esimerkiksi kiertelemässä kauppoja ja kirppareita sekä tapaamassa sukulaisia ja kavereita. Sovimme myös tapaamisen muiden huhtikuussa syntyneiden vauvojen äitien kanssa. Kotiäitiys alkoi olemaan muutakin, kuin kotona nököttämistä. Nykyään imetän siellä missä haluan enkä jännitä yhtään kulkea vauvan kanssa julkisilla paikoilla.








Äitikavereiden tapaaminen piristää.

Tykkään, että meillä on jotain tekemistä pari kertaa viikossa. Yleensä tavataan muita äitejä ja vauvoja, enkä voi tarpeeksi korostaa, kuinka tärkeää siitä on mulle tullut. Kahvitteluseuraa, vauvojen keskinäistä vuorovaikutusta ja mikä tärkeintä, vertaistukea! Luultavasti et ole ainoa, jonka yö on mennyt huonosti ja voitte yhdessä miettiä, mikä voisi olla avuksi. Saat muilta vinkkejä ja voit purkaa ajatuksia niin, että se toinen todellakin ymmärtää. Päivä on taatusti parempi ja väsymys hetkeksi unohtuu, kun tapaa äitikavereita. Äitikaverit on yksi vauva-arjen pelastajista!

Me tavataan muita äitejä ja vauvoja viikottain. Oon saanut uusia ystäviä ja vauvatkin koittavat kovin leikkiä toisten kanssa esim. puristamalla toisen korvaa tai pyrkimällä pyöriä toisen päälle. Meidän koirakin on saanut hyvän bestiksen, jota se näkee viikottain.

Uskoisin, ettei kukaan äiti tunne itseään yksinäiseksi, jos hänellä on edes yksi mukava äitikaveri, jota voi säännöllisesti tavata. Kannattaa siis ehdottomasti verkostoitua ja olla aktiivinen tämän suhteen!



Kun mikään ei kiinnosta.

Tulee hetkiä ja päiviä, kun mikään ei kiinnosta. Yöllä nukutaan pätkissä, aamulla tuntuu ettei unta ole saanut palloon yhtään ja sängystä noustaan väkisinkin väärällä jalalla. Vauva kiukuttelee, koska hänkään ei ole nukkunut yötään hyvin. Silmät ristissä koitat jaksaa hymyillä ja leikkiä vauvan kanssa. Koitat olla positiivinen, mutta todellisuudessa sua ei voisi juuri silloin kiinnostaa muu kuin kellon ympäri nukkuminen. Väsymys on ihmisen pahin huume. Mutta, aina ei tarvitse jaksaa! Välillä saa olla laiska kotitöiden suhteen, ottaa päikkärit vauvan kanssa ja kulkea vaikka koko päivä yökkärissä. Koko ajan ei ole pakko suorittaa, jos ei jaksa. Tätä taitoa mä edelleen vähän opettelen!



Pääosin kotiäitiys on ihanaa.

Vaikka tulee hetkiä, jolloin ei jaksaisi niin silti joka päivä oman tyttären kanssa on ihana. On maailman parasta nähdä toisen kasvavan ja oppivan uusia taitoja. Vauvaa on ihana pusutella ja kölliä vaikka rauhassa sängyllä, jos siltä tuntuu. Kaikista parasta on, kun vauva hymyilee ja naureskelee, innostuu jostain lelusta ja höpöttelee sille pitkän tovin tai katsoo suoraan silmiin iloisesti. Parhaita on myös rauhalliset imetyshetket sängyssä, jolloin vauva sulkee tyytyväisenä silmänsä ja nukahtaa. 

Rehellisesti voin sanoa, että tässä kohta 9 kuukauden kotiäitiyden aikana en ole kertaakaan ikävöinyt töihin. Voi olla, että joku päivä näin tulee kuitenkin käymään. Tällä hetkellä koitan nauttia näistä päivistä ja hetkistä täysillä, sillä tuo tyttönen kasvaa hirmuista vauhtia ja yhtäkkiä huomaan kotiäitiyden olevan historiaa vaan.

Nautitteko te kotiäitinä olemisesta?

8 kommenttia

  1. Mä en myöskään tajua, kun jotkut sanovat, etteivät ehdi/pysty tekemään mitään, kun on vauva. Silloinhan omaa aikaa oli vaikka kuinka paljon, kun varsinkin alkuviikot menevät pitkälti nukkuessa syömisen lomassa. Taaperon (joka ei mene enää kirveelläkään päiväunille ja uhmailee kaikesta mahdollisesta) ja vauvan kanssa sen sijaan on huomattavasti hankalampaa. Alkaa melkein työelämäkin jo houkutella! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin alussa sitä omaa aikaa oli paljon, kun vauva nukkui niin pitkiä päikkäreitä, että melkein piti mennä herättelemään :D Jokainen vauva on tietysti yksilö ja toiset vauvat vaativampia, jolloin varmasti oma aika ja jaksaminen on aika kortilla. Osaan vaan kuvitella miten paljon rankempaa on olla kahden tai useamman lapsen kanssa! :)

      Poista
  2. Näin vauvan ja taaperon kotiäitinä ollessa sitä joskus vähän kaihollakin muistelee ensimmäistä vauvavuotta, jolloin oikeasti oli sitä omaa aikaa päiväuniaikaan. Toisaalta tämä toinen vuosi on mennyt paljon nopeammin ja tylsistymään en ole ainakaan päässyt. Vauvan kanssa ei tullut niin paljon lähdettyä mihinkään kerhoihin, kun toinenhan nukkui niin paljon, eikä siten tutustunut helposti muihin äiteihin. Nyt isomman lapsen kanssa päivittäin käydään kerhossa tai puistossa, joten elämä on paljon sosiaalisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti ihan ok ikävöidä päiväuniaikaa, se on itellekin tosi tärkeää omaa aikaa! Sun kohdalla kaksi lastahan on vaan tuonut iloa elämään, kun oot sosialisoitunut. Ei osaa sitä omaa aikaa ikävöidä, kun on seuraa ja tekemistä :)

      Poista
  3. Ei kaikkien vauvat vaan Nuku päikkäreitä päivät pitkät! Meidän esikko oli Keskinen. 2h välein tunninruokatauko. Tunninjälkeen hetken hyssyttely vaipan vaihdot. Ja Alko nukuttaminen nukku vain mun syliin huijaamalla. Siitä yrität siirtää sänkyyn nukkumaan. Sitten pumppaamaan maitoa vauvalle. Syömään vessaan ja uusi syönti alkoi... Ei kaikkien vauvat vaan Nuku!!! Kyllä otti luulot pois tää meidän esikko... niin huonokuntoinen oli ku kotiutuessa ja minnekkää vauvakerhoihin ei tosiaankaan ees saanut mennä saati jaksanut.... Tässä pieni avautuminen.... Tiedoksi ei kaikki todellakaan kerkeä tehdä yhtään mitään muuta kuin täyttää vauvan tarpeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti teillä helpotti ajan myötä? Kaikki vauvat tosiaan ovat yksilöitä! Voin vaan kuvitella, kuinka rankkaa tuo on ollut :(

      Poista
  4. Näin 5 lapsen kotiäitinä totean vaan että varmasti parasta aikaa elämässäni. Lapset on rikkaus ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkaus ne tosiaan on <3 Sinulla ei varmaan ole aina helppoa 5 lapsen kanssa, ihana kuulla että nautit! :)

      Poista