Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Vantaan Variston HopLopin avajaiset

Vantaan Variston HopLopin avajaiset



Vietettiin taas päivä HopLopissa, kun saatiin kutsu Vantaan Variston HopLopin avajaisiin. Variston HopLop aukesi viime perjantaina 15.9. klo 12 kauppakeskus Viisariin. Sisään tullessa lapsille jaettiin ämpäreitä ja ilmapalloja. Me suunnattiin heti syömään lounasta ja odoteltiin kavereita saapuvaksi.




Yleisesti HopLop on mielestäni mahtava paikka, jossa on otettu hyvin huomioon niin lapset kuin aikuisetkin. Ollaan käyty muutamissa eri uuden sukupolven HopLopeissa, ja kaikista näistä meillä on hyviä kokemuksia.

Mielestäni on erittäin hyvä, että pääsylippu täytyy ostaa vain lapsille. Aikuiset toimivat vahtijoina, juoksevat lastensa perässä tai istuvat HopLopin kahvila-ravintolassa siemaillen kahvia ja tehden töitä. Itse tykkään olla lapseni mukana leikeissä ja toki tämänikäinen kohta 1,5-vuotias tarvitseekin jatkuvaa vahtimista.





Pienten leikkialue on tarkoitettu 0-4-vuotiaille lapsille. Sieltä löytyy värikkäästi valaistu pallomeri, pieni ja isompi liukumäki, kiikkuleluja sekä paljon erilaisia ja erikokoisia palikoita. Leikkialueen vieressä oli safarialue, jossa pystyy ratsastamaan safarin eläimillä. Neiti ei pysty vielä itse polkemaan eläimillä, mutta ratsastaminen onnistui työntämällä. Taapero ratsasti aika ylpeänä kirahvilla ja leijonalla.




Isojen puoli kattaakin sitten koko loppupuiston. On tulivuoriliukumäki, sähköautorata, jättitrampoliineja, monipelikenttä ja monia eri liukumäkiä.

Ruokailu onnistuu HopLopissa heidän omassa kahvila-ravintolassa. Mielestäni valikoima on monipuolinen; löytyy sämpylöitä, vauvanruokaa, kotiruokaa, salaatteja, hamppareita ja street foodia. Ollaan monena kertana tilattu lihapullia ja muussia, joista myös Natalie tykkää kovasti. Lapsille voi lainata muoviaterimia ja -lautasia ja paikan päällä on myös mikro.




Lisäksi kahvila-ravintolasta löytyy aika huikea jäätelöbaari, josta saa isoja jädeannoksia. Kahvilasta saa myös erilaisia slush-juomia, karkkia ja leluja. Kaikille löytyy varmasti jotain naposteltavaa riehumisen väliin.




Avajaisissa oli lapsille kiva Hartwallin Lasten vesi -mehubaari, jossa lapset saivat tehdä itse mehucocktaileja. Oli muuten hyvää ja täähän olisi loistava idea lasten synttäreillekin!



Kiitos taas HopLop! Me tykätään kovasti, joten suosittelen menemään, jos et ole vielä käynyt!

Suomenojan HopLopin avajaisista voit lukea täältä.

Itsetehty rusettipanta

Itsetehty rusettipanta



Oon jo kauan miettinyt, että haluaisin alkaa itse ommella vaatteita pikkutypylle, ja miksei itsellekin. Olen äitiyden ja lastenvaatteisiin tutustumisen kautta löytänyt monia, monia pienyrittäjiä, äitejä itsekin, jotka ompelevat kauniita vaatteita. Jos muutkin osaavat, osaisinkohan mäkin?



Yrittäjäksi en ryhdy, mutta ompelukone on kaivettu lapsuudenkodin varastosta ja otettu käyttöön. Tuo vanha kone, jossa on sydäntarroja ja "Nea"-tarra. Tuolla koneella ompelin joskus tilkkutyynyjä ja pieniä hahmoja. Onneksi kone edelleen toimii suht hyvin.



Otin rusettipantaan mallia aiemmin tilaamistani pannoista. Näiden pohjalta tein omat tuunatut kaavat leivinpaperille. Lisäksi googlettelin pari erilaista ohjetta, jotta tajusin mitkä kappaleet pitää ommella mistäkin kohtaa. Huomasin, ettei pannan tekeminen todellakaan ole vaikeaa. Hankaluuksia aiheutti vain ompelukone, joka siksakkia tehdessä jumittui välillä täysin. Siksi harkitsen saumurin hankkimista, se helpottaisi ja nopeuttaisi ompelemista.



Kehtaisin väittää, että jokainen pystyisi tällaisen tekemään! Mäkin epäröin taitojani, mutta sain tän silti valmiiksi ja ai että kun olin ylpeä, haha. Ompelujälki on vähän kökköä, mutta se ei onneksi näy ulospäin.

Jos ompeleminen yhtään nappaa, googlettamalla löytyy monia ohjeita, joiden avulla onnistuu. On muuten mielettömän terapeuttista ja koukuttavaa puuhaa. Tilasin juuri ihania kankaita, joten lisää ompeluksia tulossa!

Terveellinen sorbetti makeanhimoon

Terveellinen sorbetti makeanhimoon



Oon ihan hirveä herkkupeppu, jonka makealle tarkoitettu kolo vatsassa ei varmaan koskaan täyty. Kaverini teki kerran jälkkäriksi tällaista sorbettia, joka on pistänyt munkin makeanhimot kuriin. Oon tehnyt tätä viikottain ja usein syödään tätä neidin kanssa välipalaksi yhdessä. Hänkin pistelee tän napaan yhtä nopeasti kuin äiti.

Oikeastaan tää on ihan perus banaanijädeä, johon on lisätty marjoja. Mä oon vaan myöhään herännyt banaanijäden loistavalle idealle. Koostumus on sorbettimainen ja raikas, joten tykkään kutsua tätä sorbetiksi. Kuvissa sorbetti oli ehtinyt jonkin verran sulaa ja siksi se näyttää litkumaiselta.

Ainekset
(äidin+taaperon annos)

1 lohkoina pakastettu banaani
muutama pakastettu mansikka
pari lusikkaa pakastettuja mustikoita
loraus maitoa, kauramaitoa tai vaniljakauramaitoa

Pakasta banaaneja muutama tunti tai anna niiden hieman sulaa ja pehmetä, jos ovat olleet kauan pakastimessa. Surrauta kaikki ainekset tehosekoittimessa. Sekoita välillä lusikalla ja surraa niin kauan, että seos on tasaista ja sorbettimaista. Maitoa kannattaa näin pieneen annokseen laittaa pieni loraus ja lisätä, jos seos tuntuu turhan paksulta. Vaniljakauramaito tuo kivasti makua ja makeutta, mutta sitä saa myös esimerkiksi hunajalla tai siirapilla.

Loistava makeapepulle, lapselle ja keksihiiri-mieskin tykkäsi!

Gugguille uusi ilme tekstiilivärillä

Gugguille uusi ilme tekstiilivärillä



Gugguun puuvillainen neuletakki ja tricot pantsit sai uudet ilmeet pesukoneessa. Värjäsin puuvillaisen limen värisen neuletakin ja vaaleansiniset housut Nitorin violetilla värillä. Kaveri oli ostanut tekstiilivärin valmiiksi aikeissaan värjätä Gugguun avokadonvärinen bomber violetiksi. Sitten löydettiin Gugguulta limet neuletakit hyvällä alennuksella ja ajateltiin pistää ne samaan väripesuun bomberin kanssa.




Olen aiemmin värjännyt pesukoneessa Nitorin värillä äitiyspakkauksen makuupussin ja pari vaatetta (postaus täällä). Silloin värjäys onnistui täydellisesti ja jäljestä tuli tasainen, joten uskalsin koittaa värjäystä uudelleen.



Tälläkin kertaa värjäys onnistui ja kaikista vaatteista tuli tasaisia. Ompelulangat ei tietenkään värjäydy. Housuissa vaaleansiniset langat erottuvat, mutta eivät kuitenkaan häiritsevästi.



Liilan sävyt on nousseet tänä syksynä pinnalle. Musta tuntuu, että jokaisella merkillä syksyn pääväreinä on liila ja sen eri sävyt. Meiltäkin löytyy liilaa jo niin paljon, että tämän syksyn jälkeen myyn varmaan kyllästyneenä kaikki pois. Tällä hetkellä tämä värjätty liila sopii siis mainiosti muiden sekaan neidin vaatekaappiin. Tosin neuletakki on vielä neidille tosi reilu, joten se saa vielä jäädä kaappiin vähäksi aikaa odottamaan käyttöä.



Mun mielestä värjäys on hyvä keino antaa vaatteelle uusi ilme. Jos vaate on esimerkiksi tahriintunut pilalle, voi sen värjätä tummalla värillä, jolloin tahrat peittyvät (toivottavasti) värin alle. Myös väriltään haalistunut vaate saa varmasti paremman elämän värjäyksellä. Somessa oon aika paljon törmännyt tekstiilivärjäykseen. Ootteko värjänneet omia tai lastenne vaatteita?

Neidin vaaleanpunaisessa huoneessa

Neidin vaaleanpunaisessa huoneessa

Vihdoin sain kuvattua teille Natalien huoneen. Huone on pääosin valmis, mutta päätyseinään haluaisin vielä ripustaa kuvia. Neidin huone on yllättäen vaaleanpunainen, minkä lisäksi huoneesta löytyy valkoista ja beigeä.

Huoneesta löytyy muutama itsetehty juttu ja monta juttua omasta lapsuudestani tai lapsuudenhuoneestani.




Tätä sydänmobiilia aloitin tekemään synnärillä odottaessani supistusten vahvistumista. Kesän aikana sain vihdoin mobiilin valmiiksi ja kirjoitin siitä enemmän täällä. En vaan ole vieläkään löytänyt hyvää paikkaa sille, joten se roikkuu oksassa pikkumekkojen vieressä.




Pinnasänky on Ikean Sundvik, jonka saa muutettua juniorisängyksi ottamalla laidan pois. Tää pinnis oli aika iso pikkuvauvalle, ja silloin vauva nukkui pitkän aikaa söpössä unipesässä (postaukset unipesästä ja kokemuksista). Tykkään pinniksen pitkäikäisyydestä ja yksinkertaisuudesta. Neitikin tykkää nukkua sängyssään ja illalla pyytää päästä sänkyyn, pistää pään tyynyyn ja peiton päälle ja alkaa tuhisemaan. 

Pinnasängyn verho on mun vanha, se on koristanut joskus mun kehtoa ja pinnistä. Halusin nojatuolin huoneeseen iltasatuja varten, mutta tää tuoli onkin liian iso, joten se on nyt olohuoneessa ja myynnissä. Tilalle oon miettinyt jotain tiipiitä tai pientä nojatuolia.




Nimiäisiä varten tein Pompomeja, jotka passaa kivasti neidin huoneeseen. Ne roikkuu nyt verhotangossa ja on käytettävissä vaikka jokaisilla typyn synttäreillä.




Tän karusellimaalauksen löysin Me&myself-messuilta, joissa Laura Lindström -niminen taiteilija myi teoksiaan. Mielestäni taulu on ihana, kivansävyinen ja sopii kivasti huoneeseen.



Takaseinä on maalattu Tikkurilan vaahtokarkki-nimisellä maalilla. Väri näkyy kuvassa aika huonosti, mutta on oikeastikin aika vaalea ja hempeä vaaleanpunainen. Siksi se tarvitseekin jotain nättiä ylleen; valokuvakollaasi, yksi iso valokuva vai jotain muuta? Ikkunan alla on myös ihan tyhjää ja syy on tuo patteri, jota ei voi peittää. On tylsää, että tuo kohta jää ihan tyhjäksi mutten oikein keksi siihen mitään järkevää. Olisiko jollain ideoita, help me!

Kuvissa näkyvät lipastot on mun lapsuudenhuoneesta, joihin vaihdoin vain kultaiset vetimet.




Lipaston päällä on nimiäislahjoja ja Pikkunorsulta saatu ihana lastenlaulukortti. Nuo lapaset sain mummiltani ja ne lämmitti pienenä mun äidin kätösiä. En raaski niitä ottaa käyttöön, joten saavat olla koristeena.

Kauan ei mene, että neiti ylettää lipaston päälle, joten pitää ehkä kohta sisustaa vähän uudestaan, ennen kuin neiti ehtii ensin.

Kun rakastat merkkivaatteita enemmän kuin lastasi

Kun rakastat merkkivaatteita enemmän kuin lastasi

Törmäsin viime viikolla yhdessä Facebookin lastenvaateryhmässä postaukseen, jossa eräs äiti kehotti muita ryhmäläisiä keskittymään lapsiin, eikä vain lastenvaatteisiin ja "puhelimen näpräämiseen". En muista tarkalleen, mitä kaikkea postauksessa luki, mutta rivien välistä pystyi lukea, että hänen mielestään muut ryhmäläiset näin karkeasti sanotusti rakastavat lastenvaatteita enemmän kuin lapsiaan. Tämähän aiheutti aikamoisen sanasodan kommenttikentässä, eikä mikään ihme!



Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, mikä ajaa ihmiset arvostelemaan toisia. Oli kyse ihan mistä tahansa asiasta maan päällä. Tässä tapauksessa tyyppi arvosteli toisten äitiyttä, aivan perusteetta, yleistämällä ja faktoja tietämättä. Aika hurjia väitteitä mielestäni. En nimittäin osaa millään tavalla uskoa, että joku laiminlöisi oman lapsensa hyvinvoinnin joidenkin hiton merkkivaatteiden tähden. Miten se on edes mahdollista?



Jokaisella ihmisellä on varmasti edes jonkinlainen harrastus, johon kuluu rahaa. Samalla tavalla lastenvaatteisiin, oli ne sitten merkkiä tai ei, kuluu rahaa. Hyvä puoli tässä harrastuksessa on se, että vaatteet laitetaan somessa kiertoon. Meidänkin neidin vaatekaapista ainakin puolet on käytettynä ostettu. Toinen loistava puoli on se, että tässä harrastuksessa jaetaan tietoa, kokemuksia ja vinkkejä. Itse oon saanut esimerkiksi tahranpoistovinkkejä sekä kuullut kokemuksia lämpimistä ja kestävistä kengistä ja hyvälaatuisista haalareista.



Jotkut pitää varmasti hulluina äitejä, jotka "hypettävät" someryhmissä uusia droppeja ja miettivät mikä asuste sopii väriltään mihinkin haalariin. Mäkin pidän hulluina esimerkiksi tyyppejä, jotka harrastavat tietokoneella pelaamista yötä päivää. Mutta se ei ole multa mitään pois, joten en vaivaa päätäni sen enempää asialla.



Jep, meidän kaapista löytyy merkkiä: Gugguuta, Vimmaa, Papua, Mini Rodinia jne. Ensin ihastuin kuoseihin, kokeiltiin, ja sille tielle jäätiin. Yksi suurin syy, miksi näitä ostan, on laatu ja kestävyys. Monet halvat markettivaatteet nukkaantuvat heti ensimmäisessä pesussa, kun taas käytettynä ostettu Gugguun paita pysyy yhtä hyvänä yleensä koko sen ajan, mitä se neidille mahtuu päälle. Tottakai meiltä löytyy myös markettivaatteita, eikä mulla ole niitä vastaan mitään. Kaikki vaatteet meillä ostetaan käyttöön, ne saavat likaantua ja kulua.



Tässä oli yksi perustelu sille, miksi mä ostan merkkivaatteita. Mielestäni kenenkään ei kuitenkaan tarvitse perustella, miksi ostaa, tekee tai harrastaa jotain. Se on jokaisen oma asia. Tätä asiaa en tässä äitimaailmassa ymmärrä. Äitien täytyy aina perustella mielipiteitään ja selitellä tekojaan tai tapojaan. Mua ei hetkauta, jos joku taistelee kynsin ja hampain Rodinin paidasta maksaen siitä lopulta lähemmäs sata euroa. Omatpahan on rahat. Ei myöskään ole mun huoli, miten joku toinen pukee lapsensa tai kasvattaa heidät. Pääasia on, että lapsella on hyvä olla.

Miksi merkkivaatteiden käyttöä katsotaan usein pahalla ja miksi se yhdistetään usein äitiyteen? Ihan kuin merkkivaatteita ostavat äidit olisivat jollain tapaa huonompia äitejä.

Arkiruokaa: Jauhelihavuoka

Arkiruokaa: Jauhelihavuoka



Ikuinen ongelma ja päänvaiva on miettiä viikon ruokalistaa. Tuntuu, että joka viikko syödään samoja ruokia. Spagetti ja jauhelihakastike on yksi näistä. Helppo ja nopea tehdä, joten sitä tulee tehtyä usein. Yksi päivä halusin hieman vaihtelua samaiselle kastikkeelle, joten lisäsin kasviksia ja laitoin koko sössön uuniin.



Jauhelihavuoka
(n. 6-8 annosta)

300 g pastaa
800 g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 paprika
1 kesäkurpitsa
1 prk tomaattimurskaa
mausteita
juustoraastetta

Keitä pasta. Paista sipulit ja vihannekset ja siirrä sivuun. Ruskista jauheliha ja mausta oman maun mukaan. Itse käytän usein chilimaustetta, paprikajauhetta, sweet chili -kastiketta, pippuria, currya, yrttimausteseosta ja fondia. Laita pasta, jauheliha, vihannekset ja tomaattimurska uunivuokaan ja sekoita. Päälle voi kaataa vielä lisäksi hiukan vettä. Raasta päälle vähän juustoraastetta. Paista 175 asteessa noin 10-15 minuuttia.



Tämä sopii aika mainiosti sormiruokailijalle. Meidän neiti syö useimmiten haarukalla tai lusikalla, mutta välillä napsii sormin. Tämä ruoka on ehkä helpompaa syödä sormin, sillä ruuasta ei tule samanlailla kiinteää kuin esimerkiksi makaronilaatikosta. Vihannekset ei sellaisinaan oikein maistu tällä hetkellä neidille, mutta tässä muodossa hän syö myös niitä.



Tuon ison vuoan lisäksi tästä riitti minivuokaan. Tästä tulee siis reilu satsi ja ylijäämät syötiin seuraavana päivänä ja osa pakastettiin. Minivuoan ostin neidin ollessa alle 1-vuotias. Sain helposti tehtyä hänelle sopivan ruuan siihen ja aikuisten ruuan isoon vuokaan. Tästä jauhelivuoasta tuli hyvä korvike ainaiselle jauhelihakastikkeelle. Tomaattimurska ei hallitse liikaa, kun taas pannulla tehdessä mielestäni niin tapahtuu. Hyvänmakuinen, aika terveellinen ja helppo arkiruoka, Bon Appétit!

Saako lapsi tutkia ja tyhjentää kaappeja?

Saako lapsi tutkia ja tyhjentää kaappeja?

Tiedättekö sen tilanteen, kun taapero istuu rauhassa leikkimässä omilla leluillaan ja saat itse kokata perheelle rauhassa ruokaa tai laittaa pyykit koneeseen? Ei, en mäkään. Taapero kiitää ympäri kämppää avaten ja tyhjentäen laatikoita, syöden koiranruokaa, pamautellen koiran porttia, roikkuen jalassa tai vaatien saada kengät jalkaan ja hupparin ja lippiksen päähän. Tsägällä hän istuu pari minuuttia tutkien lelujaan tai jotain muuta jännää.


Mikä siinä on, että melkein aina, kun aloitan tekemään meille ruokaa, taapero avaa keittiönkaapit ja alkaa yksi kerrallaan purkamaan tavaroita heittäen ne olan yli lattialle. Jaaa sitten lentää maissijauhopussi lattialle ja sotku on valmis. Huoh.



Oma vika, kun annan hänen välillä tutkia. Onneksi hän kyllä kuuntelee (ainakin muutaman kiellon jälkeen), jos jotain ei saa tehdä. Ruoka ei olisi ikinä valmista, jos joutuisin häntä koko ajan kieltämään. Okei, tietysti lapsi menee kokkailun edelle. Silti mielestäni kaappien tutkiminen ja tyhjentäminen ei ole niin paha juttu. Hän selvästi tykkää tutkia tavaroita ja viihtyy kaapin luona tovin jos toisenkin. Tyhjentämisen jälkeen ollaan joka kerta laitettu tavarat yhdessä takaisin paikoilleen. Koitan siis opettaa siivouksen jaloa taitoa samalla ja usein hän alkaakin siivoamaan ihan itse.



Pitääkö kaikki kieltää lapselta? Ei mun mielestä. Musta tuntuu, että nykymaailmassa kaikki, mitä teet, on väärin. Tärkeintä tässä tapauksessa on tietysti, ettei kaapeissa ole mitään vaarallista. Saako teillä tyhjentää kaappeja? :D