Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Miten koiramme on suhtautunut vauvaan?



Beagle-koiramme Lily on aina ollut kiltti koira. Vähän liiankin kiltti. Ulkona lenkillä se on aina innoissaan tapaamaan kenet tahansa vastaantulijan, vaikka se olisi vihainen räksyttävä koira. Lily ei ymmärrä, miksi jotkut koirat räksyttävät eivätkä halua tulla moikkaamaan ja nuuhkimaan. Ollaan naurettu, että Lilystä ei ikinä saisi vahtikoiraa. Murtovaras olisi vaan tervetullut vieras Lilyn mielestä, hahah.



Ennen vauvan syntymää en ollut huolissani siitä, miten koira hyväksyy uuden perheenjäsenen. Tiesin, että Lily tulee olemaan kiltti, mutta varmaankin aika innokas. Ja näinhän se meni.

Sairaalassaoloajan Lily oli vanhemmillani hoidossa, josta haimme sen kotimatkalla. Samalla napattiin toinen auto mukaan, eli vauva kulki tässä vaiheessa eri autossa kuin Lily. Kun saavuimme kotiin, päästimme Lilyn sisälle ja vasta sen jälkeen toimme vauvan. Näin Lily näki, miten uusi tulokas tulee kotiimme. Mielestämme oli parempi näin, jottei Lily pääse yllättymään kotona jo olevasta vauvasta. Lily otti Natalien vastaan innokkaasti nuuhkien ja tutkien pienen pientä vauvaa. Lilyä piti vähän toppuutella, sillä muuten se olisi pessyt vauvan päästä varpaisiin. Eihän vastasyntyneen tuoksua voi vastustaa. ❤



Olemme koittaneet alusta asti kohdella Lilyä "positiivisesti". Eli olemme antaneet Lilyn tulla lähelle ja haistella eikä pieni pusukaan ole haitaksi. Kun Natalie köllötteli vielä leikkimatolla, saattoi Lily istahtaa viereen seuraksi. Niin söpöä, ja Natalie katseli ihmeissään. Jos meininki menee liian innokkaaksi, niin sitten komennetaan tiukemmin. Emme ole halunneet, että koira tuntee itsensä millään lailla ulkopuoliseksi, sillä yhtä lailla se on osa meidän perhettä. Tietysti me ihmiset olemme Lilyn yläpuolella ja lauman johtajia, ja sen Lily on hyvin tajunnut. Kehuminen ja positiivinen käytös kertoo koiralle, että se on tervetullut myös vauvan lähelle. Jos koko ajan toruu ja komentaa, koira varmasti vetäytyisi helposti omiin oloihinsa ja tuntisi itsensä hylätyksi.



Näitä kahta toheltajaa on nykyään niin ihana katsella. Natalie on aina kun Naantalin aurinko nähdessään Lilyn käppäilevän lähellä. Jos Lily on vieressä, kiljahtelee neiti ja heiluttelee käsiään innoissaan ja haluaa koskea Lilyä.. Samalla tyttö höpöttelee Lilylle omaa vauvakieltään. Tiedä sitä, jos niillä onkin yhteinen kieli!

Sormiruokailijalta tippuu herkku jos toinenkin lattialle ja Lilyhän olisi valppaana nappaamaan ne jo ilmasta. Ollaan kuitenkin opetettu Lily odottamaan sohvalla kiltisti, kunnes saa luvan tulla siivoomaan. Erittäin kätevä muuten tällanen kävelevä ja ilmainen lattianpuhdistaja, suosittelen! Kun Lily tulee putsaamaan, Natalie kiljahtelee, naureskelee ja seuraa Lilyn touhuja.



Joskus Lily on hieman mustasukkainen vauvasta. Se saattaa jäädä vähän matkan päähän istumaan ja katsomaan hiukan surullisena. Tai sitten se tulee lähelle hakemaan huomiota. Näin tapahtuu varsinkin jos meillä on vieraita. Siksi onkin tärkeää, että vieraat muistavat myös koiran, eivätkä vain höösää vauvan ympärillä. Jos huomataan Lilyn olevan mustasukkainen, pyydetään se meidän luokse, jotta se ymmärtää, että voi ja saa olla lähellä ja mukana leikeissä.

Pääosin meillä on kaikki mennyt hyvin. Lily ei ole kertaakaan koko elämänsä aikana osoittanut mitään aggressiivista käytöstä tai muuttunut käytökseltään vauvan tultua taloon. On oikeesti mielettömän ihanaa, että näillä kahdella on toisensa. Lapsi nimittäin oppii heti pienestä pitäen elämään eläimen kanssa eikä esim. ala pelkäämään koiria. Joku päivä nuo kaksi vipeltää pihalla ja leikkii pallolla.



Eläinten kanssa pitää tietysti aina olla varovainen. Ne kuitenkin käyttäytyvät täysin vaistojensa varassa, ja voivat käyttäytyä yllättävästi esim. pelästyeessään kovasti. Jokainen tekee perheessään omat linjaukset siitä, kuinka lähellä eläimet ovat mukana ja miten heitä koulutetaan. Me ollaan tähän mennessä päästy hyvinkin helpolla ja sopeutuminen on mennyt kuin itsestään. Näistä kahdesta rakkaasta tulee aivan varmasti parhaat kaverukset. ❤

Miten teidän lemmikit ovat sopeutuneet uuteen perheenjäseneen? Kertokaa esimerkkejä! :)

6 kommenttia

  1. Meillä Huugo ( Kleinspitz ) sopeutui vauvaan todella hyvin! Nykyään ne ovat kuin paita ja peppu. Pientä mielenosoitusta oli kun imetin ja makasin sängyllä Oliverin kanssa ( nämä ajat siis kun olimme juuri kotiutuneet sairaalasta ) niin Huugo pissasi sängyn reunaan, muutaman kerran näin kävi mutta koskaan ei ole näyttänyt että olisi ollut vihainen tai aggressiivinen tilanteelle.

    Tietenkin eläin on aina eläin, jonka takia olemme olleet varovaisia. Tosin nykyään Oliver jo pikkuisen ymmärtää. Tarvittaessa Huugo pääsee myös sängyn/sohvan alle omaan rauhaan jonne Oliver ei tietenkään pääse tai edes yritä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi osaan kuvitella millaiset paita ja peppu he ovat, ihanaa :) Se on hyvä, että koira osaa hakea sen oman "turvapaikkansa" jos alkaa lapsen läsnäolo ärsyttämään. :D Noi pikku mielenosotukset on varmasti ihan normaaleja alussa, Huugo varmaan ihmetteli että miksei se mama anna hälle huomiota :)

      Poista
    2. Juurikin näin, kun tarvitsee jakaa sen huomion... :D mutta nykyään ei ole mitään sellaisia ongelmia vaan esimerkiksi jos Oliver on yökylässä Huugo nukkuu Oliverin sängyssä ja välillä etsii Oliveria kodistamme <3 :)

      Poista
    3. Vooi miten söpöä! On noi koirat vaan niin ihania <3

      Poista
  2. Ihanaa, että teidän Lily otti vauvan hyvin vastaan!<3
    Meillä oli kaksi kissaa kun esikoinen syntyi, toista ei kiinnostanutkaan vauva, mutta toisella vähän vinksahti ja alkoi tuhota kaikkea. Tiedostin kyllä, että se oli huomionhakua, sillä enää ei riittänyt aika kaikeen, toinen (vanhempi) kissa oli taas paljon itsenäisempi, eikä kauhesti ole ikinä kaivannut seuraa. Nuoremmasta kissasta jouduimme siis luopumaan, koska se repi jopa tapetit seinistä..
    Surullinen tilanne, mutta pakollinen. Tiedän, että se on onnellisempi uudessa kodissa, sillä siellä se saa loputtomasti huomiota. Edelleen joskus viestitellään uusien omistajien kanssa ja he lähettävät kuvia, vaikka "muutosta" on jo kaksi vuotta. Ihan erilainen kissa nykyisin kun saa huomiota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiiii :( En osaa kuvitella miten kamalaa on varmaan ollut luopua kisusta. No pääasia on että sillä on kaikki hyvin uudessa kodissa <3 Ja että teille jäi vielä toinen kisu :)

      Poista