Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Kun rakastat merkkivaatteita enemmän kuin lastasi

Kun rakastat merkkivaatteita enemmän kuin lastasi

Törmäsin viime viikolla yhdessä Facebookin lastenvaateryhmässä postaukseen, jossa eräs äiti kehotti muita ryhmäläisiä keskittymään lapsiin, eikä vain lastenvaatteisiin ja "puhelimen näpräämiseen". En muista tarkalleen, mitä kaikkea postauksessa luki, mutta rivien välistä pystyi lukea, että hänen mielestään muut ryhmäläiset näin karkeasti sanotusti rakastavat lastenvaatteita enemmän kuin lapsiaan. Tämähän aiheutti aikamoisen sanasodan kommenttikentässä, eikä mikään ihme!



Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, mikä ajaa ihmiset arvostelemaan toisia. Oli kyse ihan mistä tahansa asiasta maan päällä. Tässä tapauksessa tyyppi arvosteli toisten äitiyttä, aivan perusteetta, yleistämällä ja faktoja tietämättä. Aika hurjia väitteitä mielestäni. En nimittäin osaa millään tavalla uskoa, että joku laiminlöisi oman lapsensa hyvinvoinnin joidenkin hiton merkkivaatteiden tähden. Miten se on edes mahdollista?



Jokaisella ihmisellä on varmasti edes jonkinlainen harrastus, johon kuluu rahaa. Samalla tavalla lastenvaatteisiin, oli ne sitten merkkiä tai ei, kuluu rahaa. Hyvä puoli tässä harrastuksessa on se, että vaatteet laitetaan somessa kiertoon. Meidänkin neidin vaatekaapista ainakin puolet on käytettynä ostettu. Toinen loistava puoli on se, että tässä harrastuksessa jaetaan tietoa, kokemuksia ja vinkkejä. Itse oon saanut esimerkiksi tahranpoistovinkkejä sekä kuullut kokemuksia lämpimistä ja kestävistä kengistä ja hyvälaatuisista haalareista.



Jotkut pitää varmasti hulluina äitejä, jotka "hypettävät" someryhmissä uusia droppeja ja miettivät mikä asuste sopii väriltään mihinkin haalariin. Mäkin pidän hulluina esimerkiksi tyyppejä, jotka harrastavat tietokoneella pelaamista yötä päivää. Mutta se ei ole multa mitään pois, joten en vaivaa päätäni sen enempää asialla.



Jep, meidän kaapista löytyy merkkiä: Gugguuta, Vimmaa, Papua, Mini Rodinia jne. Ensin ihastuin kuoseihin, kokeiltiin, ja sille tielle jäätiin. Yksi suurin syy, miksi näitä ostan, on laatu ja kestävyys. Monet halvat markettivaatteet nukkaantuvat heti ensimmäisessä pesussa, kun taas käytettynä ostettu Gugguun paita pysyy yhtä hyvänä yleensä koko sen ajan, mitä se neidille mahtuu päälle. Tottakai meiltä löytyy myös markettivaatteita, eikä mulla ole niitä vastaan mitään. Kaikki vaatteet meillä ostetaan käyttöön, ne saavat likaantua ja kulua.



Tässä oli yksi perustelu sille, miksi mä ostan merkkivaatteita. Mielestäni kenenkään ei kuitenkaan tarvitse perustella, miksi ostaa, tekee tai harrastaa jotain. Se on jokaisen oma asia. Tätä asiaa en tässä äitimaailmassa ymmärrä. Äitien täytyy aina perustella mielipiteitään ja selitellä tekojaan tai tapojaan. Mua ei hetkauta, jos joku taistelee kynsin ja hampain Rodinin paidasta maksaen siitä lopulta lähemmäs sata euroa. Omatpahan on rahat. Ei myöskään ole mun huoli, miten joku toinen pukee lapsensa tai kasvattaa heidät. Pääasia on, että lapsella on hyvä olla.

Miksi merkkivaatteiden käyttöä katsotaan usein pahalla ja miksi se yhdistetään usein äitiyteen? Ihan kuin merkkivaatteita ostavat äidit olisivat jollain tapaa huonompia äitejä.

Arkiruokaa: Jauhelihavuoka

Arkiruokaa: Jauhelihavuoka



Ikuinen ongelma ja päänvaiva on miettiä viikon ruokalistaa. Tuntuu, että joka viikko syödään samoja ruokia. Spagetti ja jauhelihakastike on yksi näistä. Helppo ja nopea tehdä, joten sitä tulee tehtyä usein. Yksi päivä halusin hieman vaihtelua samaiselle kastikkeelle, joten lisäsin kasviksia ja laitoin koko sössön uuniin.



Jauhelihavuoka
(n. 6-8 annosta)

300 g pastaa
800 g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 paprika
1 kesäkurpitsa
1 prk tomaattimurskaa
mausteita
juustoraastetta

Keitä pasta. Paista sipulit ja vihannekset ja siirrä sivuun. Ruskista jauheliha ja mausta oman maun mukaan. Itse käytän usein chilimaustetta, paprikajauhetta, sweet chili -kastiketta, pippuria, currya, yrttimausteseosta ja fondia. Laita pasta, jauheliha, vihannekset ja tomaattimurska uunivuokaan ja sekoita. Päälle voi kaataa vielä lisäksi hiukan vettä. Raasta päälle vähän juustoraastetta. Paista 175 asteessa noin 10-15 minuuttia.



Tämä sopii aika mainiosti sormiruokailijalle. Meidän neiti syö useimmiten haarukalla tai lusikalla, mutta välillä napsii sormin. Tämä ruoka on ehkä helpompaa syödä sormin, sillä ruuasta ei tule samanlailla kiinteää kuin esimerkiksi makaronilaatikosta. Vihannekset ei sellaisinaan oikein maistu tällä hetkellä neidille, mutta tässä muodossa hän syö myös niitä.



Tuon ison vuoan lisäksi tästä riitti minivuokaan. Tästä tulee siis reilu satsi ja ylijäämät syötiin seuraavana päivänä ja osa pakastettiin. Minivuoan ostin neidin ollessa alle 1-vuotias. Sain helposti tehtyä hänelle sopivan ruuan siihen ja aikuisten ruuan isoon vuokaan. Tästä jauhelivuoasta tuli hyvä korvike ainaiselle jauhelihakastikkeelle. Tomaattimurska ei hallitse liikaa, kun taas pannulla tehdessä mielestäni niin tapahtuu. Hyvänmakuinen, aika terveellinen ja helppo arkiruoka, Bon Appétit!

Saako lapsi tutkia ja tyhjentää kaappeja?

Saako lapsi tutkia ja tyhjentää kaappeja?

Tiedättekö sen tilanteen, kun taapero istuu rauhassa leikkimässä omilla leluillaan ja saat itse kokata perheelle rauhassa ruokaa tai laittaa pyykit koneeseen? Ei, en mäkään. Taapero kiitää ympäri kämppää avaten ja tyhjentäen laatikoita, syöden koiranruokaa, pamautellen koiran porttia, roikkuen jalassa tai vaatien saada kengät jalkaan ja hupparin ja lippiksen päähän. Tsägällä hän istuu pari minuuttia tutkien lelujaan tai jotain muuta jännää.


Mikä siinä on, että melkein aina, kun aloitan tekemään meille ruokaa, taapero avaa keittiönkaapit ja alkaa yksi kerrallaan purkamaan tavaroita heittäen ne olan yli lattialle. Jaaa sitten lentää maissijauhopussi lattialle ja sotku on valmis. Huoh.



Oma vika, kun annan hänen välillä tutkia. Onneksi hän kyllä kuuntelee (ainakin muutaman kiellon jälkeen), jos jotain ei saa tehdä. Ruoka ei olisi ikinä valmista, jos joutuisin häntä koko ajan kieltämään. Okei, tietysti lapsi menee kokkailun edelle. Silti mielestäni kaappien tutkiminen ja tyhjentäminen ei ole niin paha juttu. Hän selvästi tykkää tutkia tavaroita ja viihtyy kaapin luona tovin jos toisenkin. Tyhjentämisen jälkeen ollaan joka kerta laitettu tavarat yhdessä takaisin paikoilleen. Koitan siis opettaa siivouksen jaloa taitoa samalla ja usein hän alkaakin siivoamaan ihan itse.



Pitääkö kaikki kieltää lapselta? Ei mun mielestä. Musta tuntuu, että nykymaailmassa kaikki, mitä teet, on väärin. Tärkeintä tässä tapauksessa on tietysti, ettei kaapeissa ole mitään vaarallista. Saako teillä tyhjentää kaappeja? :D

Eläintarhassa: DierenPark Amersfoort

Eläintarhassa: DierenPark Amersfoort



Käytiin eilen DierenPark Amersfoortissa eläintarhassa. Meillä oli kiva päivä ja nähtiin paljon jänniä eläimiä. Mä olin vähintään yhtä innoissani kun Natalie. Neiti ihmetteli eläimiä suu auki, osoitteli niitä ja matki niiden ääntelyitä. Kaikista hauskinta oli kuitenkin, kun ihmiset naureskeli simpanssien leikeille. Neiti hörötti ihan messissä!

Eilen oli lämmin kesäpäivä ja suurin osa hollantilaisista viettää kesälomaa, joten porukkaa kyllä riitti. Onneksi paikka oli niin iso, ettei väkimäärä haitannut.





Eläintarha oli todella monipuolinen ja lapset oli huomioitu monilla leikkipaikoilla. Karhun aitauksen yli pääsi muun muassa kävelemään siltaa pitkin, josta piti laskea alas liukumäkeä pitkin. Alueen ympäri ajoi pikkujuna, oli karuselli, dinopuisto, polkuveneitä ja monia ruokapaikkoja. Ei ihme, että meillä menikin puoli päivää tuolla.

Mä tietysti innoissani kuvailin eläimiä. Ostin juuri uuden teleobjektiivin, Olympus M.Zuiko 14-150mm 1:4-5.6, jolla sain zoomattua lähelle eläimiä.





Mun lempparieläin oli kirahvi, johon ihastuin! Niin hienon värisiä ja mielettömän korkeita. Seeprat hengaili samalla safarilla ja nekin oli tosi mageita. Muistaakseni en ole koskaan nähnyt seeproja ja kirahveja ja varmaan siksi olin niin innoissani, hah.






Leijona ja tiikeri tietty nukkuivat vaan lämpimässä auringonpaisteessa. Natalie on ihan rakastunut leijoniin ja alkaa aina murista nähdessään leijonan jossain. Tästä leijonasta neiti ei ollut niin innoissaan, kun oli raukka ihan väsy ja valmis päikkäreille.

Apinoita ja simpansseja oli siellä täällä ympäri puistoa. Simpanssit löi toisiaan kepeillä peppuun ja kiusasivat toisiaan. Paviaanit putsasivat toisiaan ja chillailivat auringossa. Natalie olis halunnut kiivetä apinoiden luo.




Jos joku joskus matkustaa Hollantiin, täällä kannattaa käydä. Junalla pääsee nopsaan Amsterdamista.

PS. Olispa Suomessakin kirahveja!