Sisällön tarjoaa Blogger.

Ilon ja surun täyteiset juhlapäivät




Heippahei ja oikein hyvää uutta vuotta! 

Tulin jakamaan vielä muutaman kuvan meidän joulusta ja uudesta vuodesta sekä kertomaan niistä ja surullisista viimeaikaisista tapahtumista. Täällä etelässähän ei mitään lumista joulua ole ollut, mitä nyt jotain maahan jäätynyttä lunta siellä täällä. Lumiset kuvat on siis otettu ajat sitten lokakuussa, kun lunta tuli päivässä hirveä määrä ja yhtä nopeasti se lähtikin. Päätettiin kaverin kanssa napsia meidän lapsosista joulukorttikuvia, kun oli niin nätin ja jouluisan näköistä.




Jouluaattoaamuna Natalie sai avata kuusen alta muutaman lahjan. Ne olivat tulleet Hollannin suvulta ja sieltä paljastui miffy-kirja sekä duplopaketti. Duplopaketissa oli synttärikakku ja ilmapallot, joita neiti kuljetti käsissään joulupöytään asti.




Vietettiin jouluaatto mun vanhempien luona. Joulupukkikin eksyi paikalle, eikä Natalie onneksi hoksannut, että parran alla oli hänen oma enonsa. Joulupukki oli tuttu hahmo jo telkkarista, ja kerrottiin aamulla pukin tulevan myöhemmin, joten neiti osasi sitä odottaa. Silti luulin, että itku tulee pukin saapuessa tai viimeistään pukin pyytäessä syliin tulisi tiukka "eeii, eeii", mutta kappas vain typy menikin kiltisti pukin syliin, avasi lahjoja ja lopulta hymyili iloisena.

Aatto meni rennosti syöden, höpöttäen, avaten lahjoja, leikkien, riehuen taaperon kanssa ja pelaten lautapelejä.

Pukki toi neidille muun muassa kylpytakin, leikkikeittiön ja siihen tarvikkeita, astioita, pehmoleluja, vaatteita ja Leikkien-kutsuilta tilaamani My first animal train -rakennussarjan.



Miehellä on ollut lomaa koko viikko, joten ollaan ehditty tekemään kaikenlaista. Kotona maalattiin tiiliseinä, käytiin Messukeskuksen sisähuvipuistossa (näistä molemmista tulossa blogiin) sekä HopLopissa.

Eilinen uuden vuoden aatto päätettiin viettää myös vanhempieni luona. Natalien isomummo tuli myös kylään ja vietimme kivan illan. Käytiin iltakuuden aikaan katsomassa raketteja, mutta se ei ollut ihan taaperon juttu. Hän ihmetteli pauketta, muttei suostunut käyttämään kuulosuojaimia. Sisälle mennessä hän osoitteli ikkunasta näkyviä raketteja ja sanoi "pum, pallo". Vielä tänään hän hoki samaa, joten jotain kivaa raketeissa taisi kuitenkin olla.



Joulunaikaa varjosti kuitenkin suru. Jouluaaton aattona saimme surullisia uutisia, sillä rakas pappani, Natalien isopappa, oli nukkunut yöllä pois. Olen kiitollinen, että pappa eli pitkän elämän ja myös tyttäreni sai tutustua isopappaansa. Nyt meillä on yksi suojelusenkeli tähtenä taivaalla. ⭐

En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia. Toivon vain, että me ja läheisemme pysyvät terveinä ja saamme terveen vauvan syliin. 

2 kommenttia