Sisällön tarjoaa Blogger.

Rakenneultra - kun saimmekin huolestuttavia uutisia

Niin kuin tässä postauksessa lupasin, kerron nyt vihdosta viimein meidän rakenneultrasta. Pidinkin sen jälkeen blogin puolella hiljaiseloa, sillä toissa viikko sisälsi huolta, odotusta, epätietoisuutta ja pelkoa pahimmasta. Viime viikolla saatiin onneksi varmistus asialle ja saatiin huokaista helpotuksesta. Viime viikolla meillä oli myös pappani raskaat, mutta kauniit hautajaiset. Elämää on koeteltu, ja siksi kesti jonkin aikaa sisäistää näitä asioita, ennen kuin tuntui taas kivalta kirjoitella asioista tänne. Nyt toivon vain tavallista arkea, toivon mukaan ilman suurempia huolia.



Olin tietysti odottanut ja laskenut viikkoja ja päiviä rakenneultraan. Ensimmäisen seulontaultran jälkeen aika seuraavaan ultraan tuntui ikuisuudelta. Mielelläni kävisin läpi raskauden joka kuukausi katsomassa vauvaa, jos se olisi mahdollista. Nyt on kuitenkin rakenneultra vihdoin käyty. Onneksi saatiin tällä kertaa ilta-aika, niin mieskin pääsi mukaan.

Ultrassa huomattiin heti, kuinka liikkuva tyyppi siellä oleskeli. Oli ihana nähdä, kun hän harjoitteli hengittämistä ja heilutteli raajojaan. Heti tuli hymy huulille. Kätilö mittaili vauvaa, tsekkasi aivot, sydämen ja kaikki muut tarvittavat. Kätilö palasi sydämeen ja viipyi siinä tovin ja tulosteli kuvia. Ehdin jo hiukan ihmetellä. Sitten kätilö sanoi "tämä kohta näyttää hiukan epätavalliselta", tai jotain vastaavaa. Hän pyysi lääkärin katsomaan.



Lääkäri tutki myös sydäntä ja katsoi kätilön tulostamia kuvia. Vähän ajan päästä hän sanoi, että lähetetään meidät Naistenklinikan sydäntutkimusyksikköön sydänlääkärin ja parempien ultralaitteiden luo. Samalla lääkäri ja kätilö myös sanoivat, ettei tämä välttämättä tarkoita mitään kamalaa. He kehottivat myös pysymään rauhallisina, kunnes saadaan tarkempaa tietoa. No arvatkaapas, pystyimmekö pysymään rauhallisina. En lähtenyt googlettamaan asiaa, sillä tiesin oloni vain pahentuvan siitä. Kauhukuvat vilahti välillä silmiin. Mitä jos sydänlääkäri sanoo, että vauvan sydämessä on jotain pahasti vialla eikä häntä voi pelastaa.

Naistenklinikalla meille varattu aika oli myöhässä ja odottavan aika tuntui hurjan pitkältä. Vihdoin pääsimme sisään, jossa kätilö ultrasi ensin ja kutsui sitten lääkärin. Silloin alkoi ne pisimmät 20 minuuttia, jonka aikana lääkäri ultrasi, tökki masua sinne ja tänne sitä tahtia kun vauva liikkui. Lääkäri oli melko hiljaa koko ajan, mitä nyt välillä itsekseen tai kätilölle selitti mitä näkyy missäkin. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja meinasin jo alkaa itkemään kun ahdisti niin paljon.



Lopulta saatiin onneksi kuulla ne helpottavat sanat: "Kyllä tämä sydän toimii ihan normaalisti". Lääkäri selitti tilanteen tarkemmin ja lopputuloksena oli sydämessä oleva "normaalin variantti" toiminta. Lääkäri vakuutteli, että saamme nyt hengittää eikä ole syytä olla huolissaan. Helpotuksen tunne vyöryi päälle. Hyvien uutisten kunniaksi ajoin kaupan irtokarkkihyllyn kautta kotiin ja köllöttelin esikoisen kanssa helpottuneena sohvalla. Lasten sydänlääkäri varmisti asian vielä viime viikolla ja vasta sen jälkeen pystyin kunnolla jatkamaan elämää normaalisti.

En avaa täällä sen tarkemmin sitä, mitä lääkärit meille vauvan sydämen toiminnasta kertoivat. Pääasia on, että kaikki on nyt hyvin. 

Jos joku haluaa jakaa omia kokemuksia vastaavasta, luen niitä mielelläni.

PS. Sukupuolipostaus tulossa pian.

12 kommenttia

  1. Huh, onneksi saitte hyviä uutisia kuitenkin! <3 Mä odotan jo innolla sukupuolipaljastusta!!!!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Joo oli kyllä aika hui nimenomaan. Oon vaan niin kiitollinen että kaikki päättyi hyvin <3

      Poista
  3. Huh, tuollainen kyllä säikäyttää. Onneksi saitte lopulta hyviä uutisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä <3 Säikäytti ja ahdisti kyllä ne odotuspäivät ihan hirmusen paljon.

      Poista
  4. Olipa säikäytys, mutta onneksi kaikki on hyvin! Meidän kuopus aiheutti myös sydämentykytyksiä vanhemmilleen hieman ennen rakenneultraa. Hänellä oli rytmihäiriöitä. Kuulin ne itsekin selvästi neuvolassa. Asiaa seurattiin ja tutkittiin useamman kerran eri lääkärien toimesta. Lopulta sydämestä ei löytynyt mitään poikkeavaa ja rytmihäiriöt olivat normaaleja ja hävisivät sydämen kehittyessä.

    Kaikkea hyvää teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, on tuokin varmasti todella huolta aiheuttavaa! Pahinta ehkä on se epätietoisuuden tunne, kun ei tiedä mikä on vialla tai onko jokin vialla. Onneksi teilläkin kaikki lopulta hyvin <3

      Poista
  5. Mekin säikähdimme rakenneultrassa sydämen takia. Todennäköisesti kyse ei ole mistään kovin vakavasta, mutta sydäntä ja sikiön kasvua seurayaan kolmessa ylimääräisessä ultrassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa. <3 Meillä oli myös kolme ylimääräistä, sydänlääkärin tekemää ultraa. Hyvin onneksi huolehditaan asioista Suomessa. :)

      Poista