Sisällön tarjoaa Blogger.

3 tapaa koristella pääsiäismunat

3 tapaa koristella pääsiäismunat




Pääsiäinen on jo ovella ja vielä ehtii askarrella helpot koristeet vaikka rairuohon sekaan. Kananmunien maalaus ja koristelu käy kätevästi ja nopeasti sekä niistä saa helposti kauniita. Jos kotootasi löytyy edes vähän askartelutarvikkeita ja askartelu- tai kalkkimaalia, niin näitä varten ei tarvitse edes kauppaan lähteä.

Tarvikkeet:

- Kalkki- tai askartelumaalia (kahta eri väriä)
- Kultahileitä (tai muun värisiä)
- kananmunia ja kananmunakenno
- grillitikkuja



Kananmunien tyhjennys:

Tee nuppineulalla molempiin kananmunan päihin vähintään nuppineulan kokoiset reiät. Riko keltuainen nuppineulalla rikki. Puhalla toisesta reiästä voimakkaasti niin, että toiselta puolelta alkaa valua sisusta ulos. Mä jouduin suurentaa reikiä, sillä pää punaisena puhalsin enkä meinannut saada mitään ulos. Kun sisusta on tullut ulos, huuhtele muna lämpimällä vedellä puhtaaksi. Laita munakennoon kuivumaan.




Tökkää munaan grillitikku, jotta maalaaminen on helpompaa ja saat maalatun munan kuivumaan pystyyn. Maalaa munat kalkkimaalilla vähintään kertaalleen. Mä olisin laittanut hileitä varten pelkästään liimaa, mutta silloin munassa oleva pinkinvärinen leima olisi jäänyt näkyviin. Maalasin kaksi munaa valkoisella ja yhden vaaleanpunaisella kalkkimaalilla. Heti maalauksen jälkeen, pyörittele munaa hileissä tai ripottele hileitä munan päälle. Mä laitoin kahdenlaisia kultaisia hileitä. Vaaleanpunaisen munan päälle tein pensselillä valkoisia roiskeita. Ohensin kalkkimaalia vedellä laittaen vettä ja maalia mukiin. Sitten koitin varovasti roiskia pensselillä. Huom! Tätä roiskuu helposti joka paikkaan, joten suosittelen tekemään lavuaarissa tai vaikkapa ulkona. Kivemman roiskemunasta saisi, jos ostaisi kultaista askartelumaalia ja koristelisi sillä valkoisen munan päälle.

Avot, koristellut kananmunat on valmiita! Mä upotin ne rairuohoon tulppaanien sekaan.


Saiko ja söikö lapsesi kauhean määrän pääsiäismunia palmusunnuntaina?

Saiko ja söikö lapsesi kauhean määrän pääsiäismunia palmusunnuntaina?



Palmusunnuntai ja virpovat pienet noidat, kissat, tiput ja puput kävivät pimpottelemassa ovia. Me käytiin neidin kanssa mummeilla virpomassa. Hän sai olla kissa, Nati-kissa, niin kuin hän itse sanoi. Oli kiva askarrella yhdessä vitsat, käydä virpomassa ja tehdä pääsiäisestä jo nyt perinne. Sanoin aamulla, että lähdetään mummille viemään vitsa, ja sanotaan virvon varvon. Neiti hymyillen kissanviikset naamallaan antoi mummille hänen sanojensa mukaan kukan ja sai palkaksi pienen kanalaukun, jossa oli ylläreitä. Neidin laukusta löytyi Muumi-suklaamuna, muutama pieni muna sekä My Little Pony -tarroja.


Aloinkin tästä virpomistraditiosta miettimään, että mikähän olisi neitiä kiinnostava ja järkevä yllätys virpomisesta. Hän on kuitenkin vasta 2-vuotias, eikä osaa kaivata herkkuja. Herkkujen kanssa emme ole olleet mitenkään ehdottomia, vaan neiti saa maistaa kahvipöydästä samaa, mitä itsekin syömme. Kun hän sai Muumi-munan käsiinsä, hän ihasteli suojapaperin Muumeja. Autettiin häntä avaamaan muna, jotta hän saisi lelun esille. Eihän hän edes tajunnut, että paperin alta paljastuva suklaa on syötävää. Onneksi munasta kuoriutui jotain kivempaa, nimittäin Vilijonkka-hahmo. Suklaatakin sitten maistettiin ja maistuihan se tietty hyvälle. Maistiaisen jälkeen loput meni illalla vanhempien suuhun ja Vilijonkka kulkee kanalaukussa mukana neidin menoissa.


Mummini kertoi eilen, miten hänen luokse oli tullut yli kymmenen virpojaa ja monilla heistä oli isot kestokassit täynnä pääsiäisherkkuja. Pohdittiin siinä, että tämäkö on se palmusunnuntain idea. Kerätä mahdollisimman paljon karkkia ja vetää sitten sokeriöverit päivän päätteeksi. Kilpailevatko lapset myös keskenään siitä, kumpi saa enemmän karkkia?

Nyt kun mulla on oma lapsi, mua alkoi kauhistuttamaan tämä ajatus. En näe mitenkään järkevänä, että tulevina vuosina kun lapseni kasvavat, he haluavat kulkea ovelta ovelle keräten mahdollisimman paljon karkkia. Mieluummin "päästän" heidät vain muutamille tutuille virpomaan, jottei karmeaa kasaa suklaamunia kerry. Voihan olla, että syön nämä sanani, jos lapset nappisilmineen innoissaan pyytävät päästä kiertämään korttelia ympäri.



Sen olen huomannut, että virpominen ei nykypäivänä ole enää yhtä suosittua, kuin ennen.
Tältä ainakin vaikuttaa, sillä kuulin monelta tänäkin vuonna, ettei virpojia näkynyt lainkaan. Se on toisaalta ikävää, jos tämä vanha traditio on hiipumassa. Onhan se söpöä, kun lapset ovat pukeutuneet, ja iloisina ja hiukan ujoina lausuvat virpomislorun. Onkohan syynä se, että nykyään lapset virpovat lähinnä tuttujen ja naapureiden luona. Kiertääkö virpojat enää ovelta ovelle? Vai ovatko vanhemmat tarkempia herkkujen syömisestä eivätkä anna lasten lähteä virpomaan tai "unohtavat" mainita koko palmusunnuntaista lapsille?



Mun mielestä on hurjaa, miten isot määrät karkkia ja suklaata virpoja voi muutaman tunnin aikana saada. Voisiko palkaksi saada jotain muuta kuin herkkuja? Täytyykö virpojan välttämättä saada mitään? Varmaan täytyy, koska niin on aina ollut tapana. Olisiko esimerkiksi pahvinen muna, jonka sisällä olisi pieni lelu, kiva yllätys suklaan tilalle? Vai onko sellainen palkka ihan aliarvostettu lasten silmissä?

Itse haluan kyllä tulevinakin vuosina pitää virpomisperinnettä meidän perheessä yllä. Mieluiten antaisin lapselleni virpomisesta palkaksi jonkun pienen lelun, euron säästöpossuun ja lisäksi pari suklaamunaa. Tämä olisi jo enemmän kuin tarpeeksi.

Virpoivatko teidän lapset tänä vuonna? Kuinka paljon suklaamunia ja herkkuja he saivat? Mitä mieltä olette herkkujen määrästä ja oletteko sitä tai virpomista rajoittaneet?

Helppoa pääsiäisaskartelua lapsen kanssa

Helppoa pääsiäisaskartelua lapsen kanssa




Tiedättekö mikä on ihanaa? Elää lapsuutta uudestaan oman lapsen kautta ja luoda omia perinteitä oman perheen kanssa. En ole vuosikausiin kasvattanut rairuohoa, mutta tänä vuonna halusin ehdottomasti pistää neidin kanssa ruohot kasvamaan. Hän saa joka aamu kastella ja kurkkia, alkaako se ruoho siellä pupupurnukassa kasvamaan. Mua vähän pelottaa, että mun tuurilla (kaikki kukat kuolee koska unohdan kastella) rairuoho ei ala kasvamaan ollenkaan.




Miten askarrella helppo rairuohopurkki lapsen kanssa?

Tähän tarvitset:

-maitotölkin
-valkoista kartonkia
-toisenväristä kartonkia pupua varten
-silkkipaperia
-vesivärit

Leikkaa maitotölkistä pohja. Tämä meidän on noin 10 cm korkea. Liimaa valkoista kartonkia peittämään maitotölkki. Leikkaa haluamasi värinen pupu kartongista. Voihan pupunkin leikata valkoisesta ja antaa vaikka lapsen maalata. Tee pupulle pieni Pom Pom -tupsuhäntä. Tätä tupsua varten leikkasin noin 1,5 cm x 2 cm -pituisia paloja silkkipaperista. Vaatii vähän tarkkuutta ja sorminäppäryyttä, jotta Pom Pomin saa taiteltua. Sitten neiti pääsi maalaamaan vesiväreillä maitotölkin. Kun vesiväri oli kuivunut, liimasin pupun paikoilleen. Helppo ja kiva rairuohon istutuspurkki on valmis!

Sitten vain multaa (tai vaikka talouspaperia tai vaipan sisustaa) ja siemenet purkkiin odottamaan kasvua.



Toinen raskaus on todellakin ollut vaikeampi kuin ensimmäinen

Toinen raskaus on todellakin ollut vaikeampi kuin ensimmäinen



Viime raskaudessa, 25+0 ja ajatuksia raskaudesta, pohdin muuttunutta vartaloa, joka ei tuntunut omalta. Kirjoitin myös siitä, kun yhtäkkiä kasvanut maha vaikeutti arkea, olo tuntui raskaalta ja fyysisesti ja henkisesti paljon huonommalta, kuin ennen raskautta. En osannut nauttia raskaudesta ja hämmästelin niitä, jotka siihen kykenivät. Mua suorastaan ärsytti, kun monet toitottivat: "koita nyt nauttia raskaudesta". Ajattelin, että ehkä tästä toisesta raskaudesta osaisinkin ja pystyisinkin nauttia, kun olen koko homman jo kerran kokenut. Eipä käynyt niin. Verrataanpa vähän ensimmäistä ja toista raskauttani.

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Raskaus alkoi samoilla oireilla ja samaan aikaan, kuin viimeksikin. Kuudennella viikolla krooninen nälkä iski ja parin tunnin syömättömyys aiheutti kuvotusta. Väsymys iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lamaannuttava, alkuraskauden jäätävä väsymys. Väsymys vei myös oman positiivisuuden kaikkeen. Viikkoa aiemmin olin opetellut innoissani ompelemaan pipoja ja väsymyksen iskettyä koko homma ei kiinnostanut enää yhtään. Parisuhde kärsi, syksy ja pimeys masensi entisestään. Koitin vain selviytyä. Onneksi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen väsymys helpotti ja tuntui, että elämä taas voittaa ja sain itseni jollain tapaa takaisin.

Supistukset

Noin 17. viikolla alkoi muistaakseni satunnaiset harjoitussupistukset. Ne yleistyivät niin, että puolivälin jälkeen olen saanut niitä päivittäin. Mitä enemmän touhuan ja olen liikkeellä, sitä enemmän harjoitussupistuksia tulee. Välillä tulee myös aaltomaisia ja hieman kivuliaita supistuksia. Onneksi näitä ei tule säännöllisesti, niin ei tarvitse olla huolissaan. En edes muista, milloin supistukset alkoivat viime raskaudessa. En välttämättä tunnistanut niitä supistuksiksi. Joka tapauksessa toisessa raskaudessa mahaa kovettavia, kiristäviä ja aaltomaisia suppareita on tullut aiemmin.



Mahan kasvaminen

Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen maha alkoi kasvaa ja kasvunopeus vain kiihtyi. Paljon nopeammin, kuin ensimmäisessä raskaudessa. Mahan nopeampi kasvu aiheutti tietysti nopeammin kaikenlaisia fyysisiä vaivoja ja kipuja. Tiesin, etten tule mahan kasvusta nauttimaan. Vaikka kuvaan kamerallani lähes päivittäin, mahastani löytyy lähinnä muutama kännykkäräpsy ja pari järkkärillä otettua kuvaa. En edes halua lähteä vertailemaan ensimmäisen ja toisen raskauden mahakuvia, koska varmaan ahdistuisin kokoerosta. Niin että huomaako tästä mun tekstistä kuinka paljon tykkään tästä raskaana olosta. Haha!

Kivut

Vihlontaa, selkäkipua, kohdun kasvukipua, liitoskipua, rintakipua ja pääkipua. Näitä kaikkia oli myös ensimmäisessä raskaudessa, mutta tässä toisessa kaikki kivut ovat alkaneet aiemmin ja ovat yleensä olleet voimakkaampia.

Olen usein kuullut, että toinen raskaus on vaikeampi, kuin ensimmäinen. Jos multa kysytään, niin kyllä, toinen raskaus on todellakin ollut vaikeampi, kuin ensimmäinen.

Tästäpä tuli samalla päiväkirjamainen katsaus ensimmäiseen 30. raskausviikkoon. Hirveän vähän olenkin tästä raskaudesta kirjoittanut. Viime raskaudessa kirjoitin fiiliksiä vihkoon. Kaikki oli niin uutta ja jännää ja nyt vanhaa ja tylsää. Odotan vain vauvan syntymää. Sen takiahan tämä kaikki on kestettävä. ♡

Jos meidän arki kiinnostaa enemmän, seuraa meitä myös Instagramissa (@neannii).

Ideoita tytön syntymäpäiville

Ideoita tytön syntymäpäiville

Natalien synttäreihin on enää kuukausi aikaa. Edelleen kauhistelen tätä aikaa, mihin tämä toinen vuosi on mennyt? Mun mielestä vauvavuosi meni suhteellisen hitaasti, kun taas tämä toinen vuosi ihan hirveetä vauhtia. Mutta ihanaa, että kohta saadaan juhlia neidin 2-vuotissyntymäpäiviä! Tykkään juhlien järjestämisestä ja kodin koristelemisesta nätiksi. Omia synttäreitä ei pahemmin enää tule järjestettyä, joten on ihana järjestää oman tyttären synttäreitä. Viime vuoden 1-vuotissynttäreillä tarjoiluissa ja koristeissa näkyi vähän prinsessateemaa vaaleanpunaisilla ja kultaisilla yksityiskohdilla.

Eri teemoja on tullut mietittyä tytön synttäreille. Hänellä on nykyään omia lempparihahmoja ja -ohjelmia, ja haluan jonkun niistä tuoda mukaan syntymäpäivillekin. Kokosin Pinterestiini inspiraatiokuvia lastenjuhliin. Tämän postauksen kuvat on kerätty sieltä ja kuvateksteistä löytyvät alkuperäiset lähteet. Kuvat ja postaus on suunnattu enemmän tyttöjen synttäreille. Mun mielestä on kivannäköistä, kun valitsee pari tai muutaman eri päävärin juhliin. Näihin väreihin voi sitten yhdistää vaikka prinsessa-, Muumi- tai yksisarvisteeman.

PASTELLIVÄRIT

Pastellivärit ihastuttaa varsinkin keväällä ja kesällä. Pastellinvärisiä koristeita löytyy varmasti helposti jokaisesta juhlakaupasta ja leipomuksetkin on helppo toteuttaa värien mukaisesti. Lastenjuhlissa pastelliväreihin on helppo yhdistää esimerkiksi eläimet, yksisarviset, My Little Ponyt, prinsessat ja monet muutkin hahmot.

Netti on nykyään pullollaan erilaisia juhlakauppoja, joista voi tilata vaikka ja mitä kivaa koristetta ja rekvisiittaa syntymäpäiville. Monia juttuja on helppo tehdä myös itse. Toissa vuonna tein nimiäisiin Pom Pomeja itse, joista löytyy postaus täältä. Myös alla näkyviä tupsuviirejä, jäätelöilmapalloja ja confeteilla täytettyjä ilmapalloja olisi helppo tehdä itse.

Lähteet: 1, 2, 3, 4
Lähteet: 1, 2, 3, 4
KULTA yhdistettynä toiseen väriin

Mun mielestä kulta on aina mielettömän hieno väri juhlissa kuin juhlissa. Se tuo jotain ylellistä ja kimaltelevaa juhliin. Se sopii monen värin kanssa yhteen eikä sitä tarvitse olla joka puolella. Vain yksi kohta riittää, kuten alla olevissa kuvissa näkyy. Mä innostuin noista kullanvärisistä donitseista! Ne on ehkä vähän turhan bling bling, mutta oishan noi aika hienot kahvipöydässä. Alla näkyviä tyllillä koristettuja ilmapalloja voisi myös helposti tehdä itse.

Lähteet: 1, 2, 3, 4
Lähteet: 1, 2, 3, 4
TEEMAJUHLAT

Selkeät teemajuhlat. Mä en vielä tänä vuonna ryhtynyt toteuttamaan mitään tiettyä teemaa. En koe, että kaksivuotias vielä mitään kunnon teemajuhlia tarvitsee. Seuraavina vuosina voi olla eri ääni kellossa. Kuulen jo korvissani "äiti haluan Frozen-juhlat!". Tänä vuonna koristellaan koti kivasti ja otetaan mukaan hieman teemaa. Neiti tykkää paljon Masha and the bear -sarjasta, Muumeista ja My Little Ponysta. Joku näistä tulee varmasti näkymään synttäreillä.

Lähteet: 1, 2, 3, 4

Sokerirasitustesti ja raskauden viimeinen kolmannes

Sokerirasitustesti ja raskauden viimeinen kolmannes

Jipii, ensimmäistä kertaa kävin tässä ihanassa testissä, jonka kamaluudesta oon kuullut joka puolelta. Viime raskaudessa en joutunut käymään sokerirasitustestissä, sillä olin juuri alle 26-vuotias. Mitään muutakaan syytä ei silloin testiin ollut, joten vältyin siltä.


Millainen sokerirasitustesti oli ja oliko sen litkun juominen kamalaa? Litku oli siirappimaista ja hyvin makeaa. Labranhoitaja kehotti juomaan nopeasti, joten mä vedin kovaa vauhtia litkun kurkkuun. Olin varautunut pahempaan, mutta mulle litkun juominen ei onneksi tehnyt yhtään pahaa. Tämän jälkeen piti odotella tunti ennen seuraavan verinäytteen ottoa. Olo oli vähän töttöröö, muttei kuitenkaan pahoinvoiva. Kuulemma monille, joilla on muutenkin ollut pahoinvointia raskauden aikana, voi olla vaikeaa pitää litku sisällään. Toisen näytteenoton jälkeen piti vielä odotella tunti viimeistä näytteenottoa, jonka jälkeen homma oli purkissa.

Ärsyttävintä testissä oli ehkä 12 tunnin paasto, koska aamulla herätessä olisin mielelläni vetäissyt kahvin ja leivän naamaan. Onneksi tätä testiä ei tarvinnut tehdä alkuraskaudessa, sillä olisin varmaan kuollut nälkään ja voinut paljon huonommin. Kokonaisuudessaan koko testi oli helppo ja vähän ihmettelin, miksi sitä kauhistellaan. Tottakai jokainen reagoi eri tavalla ja toisilla menee testi pilalle oksentamisen takia. Sanoisin silti, että älä ainakaan etukäteen panikoi sokerirasitustestiä!


Samalla alkoi jo raskauden viimeinen kolmannes. Huh miten aika on mennyt, vaikka olenkin odottanut vain että aika menisi nopeasti, saisin vauvan syliini ja pääsisin eroon raskaudesta. Tämä raskaus on ollut paljon raskaampi kuin ensimmäinen ja alan olemaan aika kypsä jo. Taitaa kuulostaa aikamoiselta kyllästymiseltä jo tämä tekstipätkä. Koitan kirjoitella lisää fiiliksiä raskaudesta lähiaikoina.

Se parempi päivä on aina tulossa

Se parempi päivä on aina tulossa

Meillä oli sellainen "voisin skipata tämän päivän" -päivä tiistaina ja vähän joka päivä tällä viikolla. Tiedättekö ne sellaiset päivät? Niitä tulee varmasti jokaikiselle ihmiselle aina välillä. Äidit ehkä ymmärtää parhaiten toisten äitien fiiliksiä ja niitä päiviä, kun KAIKKI mahdollinen menee pieleen. Illalla vaan tokaistiin miehen kanssa, että no jospa huomenna ois edes vähän parempi päivä. Onneksi oli!



Neidillä alkoi viikonloppuna flunssa, joka hiipi meille vanhemmillekin maanantaina. Koiramme Lily alkoi viikonloppuna ripuloimaan eikä syönyt enää ruokaa. Neidillä on joku vaihe, ettei suostu nukkumaan omassa sängyssä, joten hän nukkuu välissä, jolloin kaikki nukkuvat huonommin. Lily herää yöllä kahden tunnin välein ja haluaa ulos kakalle tai pissalle. Kerran oksensi myös omaan petiin ja mies lähti hakemaan autotallista uutta vilttiä. Yöheräämiset aiheuttaa sitten sen, että sen jälkeen pyörii itse sängyssä eikä saa unta. Vuorotellen joku myös yskii tai kuorsaa sängyssä. Neiti herää klo 5.30. Ai että kun aamulla oli hyvä olo. Olo oli aika heikko ja väsynyt ja odotinkin päikkäriaikaa, jotta pääsen itsekin nukkumaan. En viitsinyt neitiä yskässä ja nuhassa pistää kovaan pakkaseen nukkumaan, joten nappasin neidin kainaloon. Mutta eihän hän siinäkään suostunut nukkumaan vasta kun oli liian väsynyt nousemaan ylös.



Onneksi, eilen ja tänään on ollut jo vähän parempi olo kaikilla ja elämä taas voittaa. Lilykin eilisen lääkärikäynnin jälkeen voi taas hyvin eikä heräillyt yöllä. Koiralta leikattiin viime viikolla haljennut kynsi pois ja söi sen jälkeen tulehduskipulääkettä, joka pisti vatsan toiminnan ihan kuralle. Raukka pieni, kun ihmettelee omaa oloaan eikä osaa mitään sanoa. Ollaan oltu kohta viikko sisätiloissa kotona ja vitsit, että turhauttaa. Ainoa hyvä puoli on se, ettei supistuksia tai kipuja ja kolotuksia ole paljon ollut, kun ollaan lepäilty niin paljon.



Meidän kaaos olohuoneessa ja jatkuvasti pyörivät Muumit, Teletapit tai My Little Ponyt. Onneksi yleensä seuraava päivä katastrofipäivän jälkeen on edes vähän parempi. Hei äidit muistakaa, että parempia päiviä on aina edessäpäin, vaikka tuntuu ettei jaksa eikä pysty. Nyt ois parempi mennä nukkumaan, jottei huomisestakin tule väsynyt ja liian aikaisin alkanut päivä. Joten, öitä!