Sisällön tarjoaa Blogger.

Saiko ja söikö lapsesi kauhean määrän pääsiäismunia palmusunnuntaina?



Palmusunnuntai ja virpovat pienet noidat, kissat, tiput ja puput kävivät pimpottelemassa ovia. Me käytiin neidin kanssa mummeilla virpomassa. Hän sai olla kissa, Nati-kissa, niin kuin hän itse sanoi. Oli kiva askarrella yhdessä vitsat, käydä virpomassa ja tehdä pääsiäisestä jo nyt perinne. Sanoin aamulla, että lähdetään mummille viemään vitsa, ja sanotaan virvon varvon. Neiti hymyillen kissanviikset naamallaan antoi mummille hänen sanojensa mukaan kukan ja sai palkaksi pienen kanalaukun, jossa oli ylläreitä. Neidin laukusta löytyi Muumi-suklaamuna, muutama pieni muna sekä My Little Pony -tarroja.


Aloinkin tästä virpomistraditiosta miettimään, että mikähän olisi neitiä kiinnostava ja järkevä yllätys virpomisesta. Hän on kuitenkin vasta 2-vuotias, eikä osaa kaivata herkkuja. Herkkujen kanssa emme ole olleet mitenkään ehdottomia, vaan neiti saa maistaa kahvipöydästä samaa, mitä itsekin syömme. Kun hän sai Muumi-munan käsiinsä, hän ihasteli suojapaperin Muumeja. Autettiin häntä avaamaan muna, jotta hän saisi lelun esille. Eihän hän edes tajunnut, että paperin alta paljastuva suklaa on syötävää. Onneksi munasta kuoriutui jotain kivempaa, nimittäin Vilijonkka-hahmo. Suklaatakin sitten maistettiin ja maistuihan se tietty hyvälle. Maistiaisen jälkeen loput meni illalla vanhempien suuhun ja Vilijonkka kulkee kanalaukussa mukana neidin menoissa.


Mummini kertoi eilen, miten hänen luokse oli tullut yli kymmenen virpojaa ja monilla heistä oli isot kestokassit täynnä pääsiäisherkkuja. Pohdittiin siinä, että tämäkö on se palmusunnuntain idea. Kerätä mahdollisimman paljon karkkia ja vetää sitten sokeriöverit päivän päätteeksi. Kilpailevatko lapset myös keskenään siitä, kumpi saa enemmän karkkia?

Nyt kun mulla on oma lapsi, mua alkoi kauhistuttamaan tämä ajatus. En näe mitenkään järkevänä, että tulevina vuosina kun lapseni kasvavat, he haluavat kulkea ovelta ovelle keräten mahdollisimman paljon karkkia. Mieluummin "päästän" heidät vain muutamille tutuille virpomaan, jottei karmeaa kasaa suklaamunia kerry. Voihan olla, että syön nämä sanani, jos lapset nappisilmineen innoissaan pyytävät päästä kiertämään korttelia ympäri.



Sen olen huomannut, että virpominen ei nykypäivänä ole enää yhtä suosittua, kuin ennen.
Tältä ainakin vaikuttaa, sillä kuulin monelta tänäkin vuonna, ettei virpojia näkynyt lainkaan. Se on toisaalta ikävää, jos tämä vanha traditio on hiipumassa. Onhan se söpöä, kun lapset ovat pukeutuneet, ja iloisina ja hiukan ujoina lausuvat virpomislorun. Onkohan syynä se, että nykyään lapset virpovat lähinnä tuttujen ja naapureiden luona. Kiertääkö virpojat enää ovelta ovelle? Vai ovatko vanhemmat tarkempia herkkujen syömisestä eivätkä anna lasten lähteä virpomaan tai "unohtavat" mainita koko palmusunnuntaista lapsille?



Mun mielestä on hurjaa, miten isot määrät karkkia ja suklaata virpoja voi muutaman tunnin aikana saada. Voisiko palkaksi saada jotain muuta kuin herkkuja? Täytyykö virpojan välttämättä saada mitään? Varmaan täytyy, koska niin on aina ollut tapana. Olisiko esimerkiksi pahvinen muna, jonka sisällä olisi pieni lelu, kiva yllätys suklaan tilalle? Vai onko sellainen palkka ihan aliarvostettu lasten silmissä?

Itse haluan kyllä tulevinakin vuosina pitää virpomisperinnettä meidän perheessä yllä. Mieluiten antaisin lapselleni virpomisesta palkaksi jonkun pienen lelun, euron säästöpossuun ja lisäksi pari suklaamunaa. Tämä olisi jo enemmän kuin tarpeeksi.

Virpoivatko teidän lapset tänä vuonna? Kuinka paljon suklaamunia ja herkkuja he saivat? Mitä mieltä olette herkkujen määrästä ja oletteko sitä tai virpomista rajoittaneet?

9 kommenttia

  1. Ah, toi kuvan Oreo-täytemuna ON TAIVAS! 😍

    Mä oon ajatellut, et tehdään oman pojan kanssa samalla tavalla kuin meillä on tehty: käydään virpomassa isovanhemmilla ja lähisukulaisilla. Se tosin vaatii autoilua ympäri ämpäri, mutta ajatuksena tuntuu mukavammalta. Me esimerkiksi ollaan niin hitaita aamuisin, etten itse ilahtuisi, jos joku tulee pimpottelemaan edes klo 10 ovelle. Siks tuntuu mukavammalta käydä sovitusti tutuilla virpomassa. ✌️😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nimenomaan se taivas! Äklön makean hyvää!

      Toi suunnitelma kuulostaa samalta, mitä oon itse miettinyt. Virpomiseen riittää ihan muutama paikka, eikä sitä tarvitse tehdä montaa tuntia. Noh, katsotaan tilannetta tulevina vuosina kun omat tahdot vahvistuu lapsilla. :D

      Poista
  2. Meillä ei ole viimeiseen 4 vuoteen käynyt yhtään virpojaa, joten tänä vuonna emme heille mitään varanneet. No, eiköhän sitten naapurin lapset tulleet virpomaan... tylsää oli sanoa ettei virpojia nyt. Ens vuonna muutamat munat jemmaan... eli meillä ei virvottu eikö me käyty virpomassa. Munien saldo täysi nolla. Meillä ei lapset niitä kaipaa, eikä siten saaneet lainkaan. Keskimmäinen ei edes pidä karkeista, mikä on loistavaa. Mutta hän onkin vasta 3v. Saa nähdä miten tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin ja pärjäävät ihan hyvin ilmankin virpomista! :D Toki voisihan tossa tilanteessa kun ovelle tulee virpojia, tulla omille lapsillekin kateus. Mutta kaiketihan se on oman perheen tavoista kiinni, mihin ollaan totuttu jne. :) Jep myöhemmin, jos karkkikin alkaa maistua, saattaisi virpominenkin alkaa tosissaan häntä kiinnostaa.

      Poista
  3. Meillä virvottiin lähisukulaiset ja siitäkin tuli hirveä määrä herkkuja 4-vuotiaalle. Päädyttiin ratkaisuun, että yhden herkun sai valita ja syödä heti, loput herkut isoon purkkiin, josta kerran viikossa valitaan yksi. Eli meille tuli siis karkkipäivä käyttöön. Saa nähdä jatkuuko karkkipäivä, kun purkki on tyhjennetty (noin kolmen kuukauden kuluttua).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Sukulaiset tietysti innoissaan, kun lapsi tulee virpomaan. Olisin itse toiminut samoin tuon ikäisen kanssa, pistänyt karkit jemmaan myöhempää varten. Paitsi täytyy kyllä myöntää, että itse olisi vaikea pitää näpit erossa lapsen karkkipurkista! :DD

      Poista
  4. Me olemme yleensä käyneet virpomassa kummit ja läheiset naapurit. Tänä vuonna ensinmöi kertaa esikoinen halusi lähteä kavereiden kanssa virpomaan. Kiersivät parin aikuisen kanssa naapurustossa ja ilahduttivat niitä, joiden tiesimme virpomisesta ilahtuvan. Aikamoisen saaliin pienet puput ja noidat saivat.
    Minä vein omat lapseni vielä erikseen virpomaan tietyt naapurit omassa taloyhtiössämme. Ja voi että kun saimme ihanan vastaanoton. Tuntuu, että lapsenikin ymmärsivät, ettei pääasia ole se palkka, vaan että voi ilahduttaa muita!

    VastaaPoista
  5. Itseasiassa se söi pikkumunia autossa ja meni varastaa kinder munia ja murskasi ne suklaat pöydälle 😂

    VastaaPoista
  6. Me kaupattiin koko touhu reissun takia. Tultiin takas kotiin vasta lauantaina niin pääsi hieman yllättämään.
    Mä en muutenkaan oikeen oo ton virpomisperinteen kannalla. Ehkä en vaan tiedä siitä tarpeeksi.

    VastaaPoista