Sisällön tarjoaa Blogger.

Vauvakuplassa

Vauvakuplassa


Ihanaa olla kotona! Kotiuduttiin sairaalasta viikko sitten, kun oltiin oltu hieman yli kaksi vuorokautta sairaalassa. Sairaalassa olin ensimmäisen vuorokauden aika hajalla synnytyksestä ja sängystä nouseminen ja käveleminen oli vaikeeta. Onneksi sitten olo lähti paranemaan ja pärjäsin yksin vauvan kanssa, kun mies tuli esikoisen kanssa kotiin. Synnytys eteni sopivan nopeasti, tosin ehdin kärsiä sellasista supistuskivuista, että luulin olevani jonkun demonin vallassa. No, synnytyksestä ei silti jäänyt traumoja ja kirjoitan siitä oman postauksen.


Ensimmäiset päivät ihastelin vauvaa ja olin niin onnellinen, että hän on terve. Kaikki huoli vieri pois hartioilta ja nyt sain hänet kainalooni nukkumaan. Ei tarvitse enää miettiä, kasvaako vauva liian isoksi raskausdiabeteksen takia tai murehtia, onko sydämessä sittenkin jotain vikaa. Kaikki on nyt hyvin, oma olo on loistava ja energinen, joten en voisi tällä hetkellä enempää toivoa.


Välillä meillä on täällä kaksi vauvaa. Natalie on iloinen vauvasta, paijaa ja pussailee, mutta muulla käytöksellä osottaa vähän mieltään. Voi olla, että uhma nostaa samalla päätään, nimittäin sitä ei olla vielä tähän taloon saatu. Aiemmin kivat asiat saattaa olla yhtäkkiä "eiei" tai neidin mieli muuttuu sekunnissa edestakaisin. Onneksi tätä on vain välillä ja pääosin meillä asustaa iloinen taaperoinen. Äidin sydän sulaa tälle kuvalle.


Vauva on tähän asti ollut tyytyväinen tissin syöjä ja nukkuja. Öisin hän nukkuu ensimmäisen unipätkän pinniksessä, joka on sivuvaununa kiinni meidän sängyssä. Sen jälkeen hän syö ja nukkuu kainalossa. Musta on aivan ihanaa, kun on taas tollainen pieni, jonka kanssa voi nukkua ihan vieritysten. Tällä hetkellä yöt menee niin hyvin, että odotan jo pääseväni neidin viekkuun kuuntelemaan pientä tuhinaa. Pikkuhiljaa vauva on myös alkanut katselemaan maailmaa ihanilla silmillään. Iltaisin hän on mukana kuuntelemassa ja tarkkailemassa, kun lauletaan Natalien kanssa unilaulut. Vauva taitaa muistaa laulut jo masuajasta, sillä hän on selvästi tarkkaavainen laulujen ajan.

Täällä on kaikki tällä hetkellä hyvin ja pidänkin sormia ristissä, että vauva olisi jatkossakin yhtä tyytyväinen. Varmasti haasteita tulee olemaan tämän poppoon kanssa päivittäin, mutta se kuuluu asiaan ja onneksi hyviä hetkiä on varmasti enemmän. Nyt taidan painua kuuntelemaan vauvan tuhinaa!

Toinen tyttäremme ❤

Toinen tyttäremme ❤


Eilen, 21.5.2018 klo 22.55 syntyi toinen kaunis tyttäremme mitoin 3870 g ja 51 cm. Synnytys käynnistettiin ballongilla ja se eteni sutjakkaasti ja jäätävän kivuliaiden supistusten kanssa maaliin asti. Vauvan nähtyäni huusin helpotuksesta, itkin sisältäpäin ja kysyin onko hän elossa. Kaikki oli nyt hyvin ja onnellisesti ohi. Sain hänet heti rinnalleni. Nyt nautitaan vastasyntyneen nuuhkuttelusta. ❤

Onnellinen. ❤


"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään


Päivä kului, mut hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut


Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sait
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait


Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vain
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan"


Anna Puu - Mestaripiirros 


Meitä voit seurata blogin Facebookissa tai Instagramissa

Vauva voi olla sylissä jo viikon päästä

Vauva voi olla sylissä jo viikon päästä



Vähän jännittää, mutta eniten odotan innolla ja helpottuneena. Kohta pääsen tästä raskaasta mahasta eroon ja saan sen parhaan palkinnon syliin. Odottavan aika on pitkä, ja tämä viikko onkin madellut ihan etanavauhtia. Odotan perjantaista äitiyspolikäyntiä, jossa saan taas tietää lisää jatkosta. Odotetaanko vielä, vai käynnistetäänkö synnytys jo pian?

Kävin toissaviikolla äitiyspolilla painoarviossa raskausdiabeteksen takia. Ilmeni, että vauva on kasvanut nopeampaa tahtia hyvänkokoiseksi ja koska tähdätään alatiesynnytykseen, ei voida antaa vauvan enää kauan kasvaa.

Mun aavistukset käynnistyksestä menee nappiin, mikäli vauva nyt ei ehdi ennen käynnistystä käynnistämään sitä itse. Sitä mä kyllä mieluiten toivoisin, mutta en usko, että niin tulee käymään. Jotenkin sellaista fiilistä ei ole ollenkaan. Olo on kyllä useasti päivässä ihan karsean raskas. Tuntuu siltä, kuin alamahassa olisi 10 kiloa kiviä, jotka painaa mua niin alas, etten pysty kunnolla kävelemään. Yöllä kävelen vessaan kyyryssä ja pidän seinistä kiinni, jotten kaadu järkyttävään paineentunteeseen. Kai tää kertoo siitä, että vauva on jo todella alhaalla.



Mä niin toivon, että vauva on nyt porautunut alas lähtökuoppiin ja paikatkin alkaa kypsymään. En haluaisi taas lääkkeellistä, cytoteceillä käynnistettyä synnytystä. Viime synnytyksessä mulle olisi laitettu ballongi, mutta tilanne kohdunsuulla oli niin epäkypsä, ettei sitä saatu laitettua. Sain siis cytoteciä kypsyttämään paikkoja, mutta siitä lähtikin koko synnytys käyntiin ja eteni nopeasti synnytykseen asti. Vaikka cytotec toimikin hyvin mun kohdalla, lääke on aina lääke ja mieluummin toivoisin luonnollisempaa käynnistystä, kuten ballongia tai kalvojen puhkaisua. Mutta, täytyy mennä sillä, minkä lääkäri katsoo parhaaksi tavaksi ja toivoa parasta.

Mietin sitä, että lähdenkö tässä kokeilemaan poppaskonsteja, jotta synnytys käynnistyisi itsestään. Sitten mietin sitä, että melkein jokainen konsti sisältää liikuntaa tai jotain tosi raskasta tekemistä, mikä tuntuu kauhealta jo ajatuksena. Ehkä mä vaan tyydyn odottelemaan, mitä tapahtuu. Oon valmis ottamaan vastaan sen mitä eteen tulee. Eniten jännittää se, millaiset kivut synnytyksessä tulee olemaan. Viimeksi en osannut sitä jännittää, koska mulla ei ollut kokemusta synnytyskivuista. Täytyy kuitenkin koittaa ottaa kipu ja supistukset vastaan ja koittaa olla rento, jotta en itse jarruttaisi synnytystä. Kohta se on menoa!

Seuraa blogiani ajankohtaisesti Facebookissa ja Instagramissa!

3 helppoa äitienpäiväkorttia

3 helppoa äitienpäiväkorttia



On kiva, kun 2-vuotiaan kanssa voi jo askarrella. Tämän ikäisen on helppo askarrella ja koristella maalaamalla. Siksi olemmekin tehneet kortteja maalaamalla erilaisia kuvioita. Itse oon hoitanut leikkaamiset ja liimaamiset, joten yhteistyössä onnistui näiden korttien teko helposti ja nopeasti.



Värikäs sydänkortti

Tarvitset:

  • kartonkia
  • vesivärit
  • ohutta nauhaa
  • helmiä
  • liimaa

Tästä sydänkortista tuli lopulta aika suloinen. Natalie sai maalata sydämen vesiväreillä oman makunsa mukaan. Mietin, mitä muuta koristusta lisättäisiin korttiin. Tein rusetin haarukkatekniikalla, joka olikin tosi helppo ja kiva juttu. Mun Pinterestistä löytyy yksi ohje tähän. Lisäksi liimattiin helmiä korttiin.



Sydänkortti pienillä sydämillä

Tarvitset:

  • kartonkia
  • tavallista paperia
  • sormivärit
  • liimaa

Tämä sydänkortti tehtiin vähän aikaa sitten äidilleni hänen syntymäpäivänään ja tämä sopii kivasti myös äitienpäivään. Mikä sopisikaan paremmin rakkaille äideille, kuin sydämiä täynnä oleva kortti.

Leikkaa kartongista haluamasi kokoinen iso sydän. Leikkaa sitten pieniä sydämiä normaalista tulostuspaperista ja sommittele ne kartongille, jotta tiedät montako sydäntä tarvitset. Meillä mahtui korttiin seitsemän pikkusydäntä. Anna lapselle sormivärit käyttöön, joilla hän voi käyttää luovuuttaan ja maalata pikkusydämet. Meidän neiti halusi käyttää pensseliä sormivärienkin kanssa. Anna sydänten kuivua ja liimaa tai anna lapsen liimata kartongille niin, että sydänten reunat jäävät irti paperista. Kirjoita onnittelut toiselle puolelle.




Kukkakimppukortti

Tarvitset:

  • kartonkia
  • tavallista paperia
  • vesivärit
  • liimaa
  • vihreä tussi
  • ohutta nauhaa

Tämäkin kortti tehtiin yhteistyössä neidin kanssa. Leikkasin ensin samanlaisia kukkia, jotka Natalie maalasi vesiväreillä. Liimasin kukat kimpun muotoon kartongille niin, että terälehdet jäivät irti paperista. Tein vihreällä tussilla viivottimen kanssa kukkiin varret. Rusetin tein tähänkin korttiin haarukkatekniikalla.




Me askarreltiin nämä kortit Natalien mummille ja isomummeille. Oon nyt koittanut vihjata tolle miehelle, että haluaisin itsekin saada joskus tyttäreltä itse tehdyn kortin. Saapi siis nähdä, saanko tänä äitienpäivänä sellaisen. Olisi ihana kehystää kortti yöpöydälle. Oletteko askarrelleet äitienpäivää varten?

Sairaalakassi pakattu

Sairaalakassi pakattu



Mä tein listan sairaalaan otettavista tavaroista ja keräsin tavarat kokoon jo muutama viikko sitten, sillä Kaksplus teki jutun sairaalakassini sisällöstä. Tämän kuun lehdessä siis komeilee tämä möhömaha kasseineen ja sisältöineen. Mutta kerron vielä tännekin, mitä kaikkea hyödyllistä ja ei niin hyödyllistä olen kassiin pakannut.



Sairaalakassin sisältö

Itselle

  • vesipullo
  • äitiyskortti
  • lompakko
  • kännykkä ja laturi
  • järjestelmäkamera ja laturi
  • hygieniatuotteet
  • kotiutumisvaatteet
  • rintapumppu ja laturi
  • nännivoide
  • liivinsuojukset
  • maidonkerääjä
  • suklaata tai karkkia

Mun yksi tärkein tavara, joka kulkee aina mukana, on vesipullo! Ilman sitä en lähde oikeastaan minnekään. Muistan, että viime synnytyksessä jouduin supistuksen aikana hengittelemään syvään tai puuskuttamaan. Hengitykseen piti todellakin keskittyä, ja se auttoi kyllä oloa. Supistuksen loppuessa tiuskaisin aina miehelle "VETTÄ" ja join siihen asti, kunnes seuraava supistus tuli.

Mukaan tulee tietysti myös äitiyskortti, lompakko ja kännykkä. Ehdoton on myös mun minijärkkäri, joka kulkee melkein aina mukana. Meikkipussukkaan pakkaan mukaan oman shampoon ja hoitoaineen, sillä mun hiukset on joko sähköiset tai todella takussa käyttäessäni muita kuin tuttuja aineita. Lisäksi meikkipussiin tulee kasvojenpesuaine, kasvovoide, vartalovoide, hammasharja ja -tahna, deodorant, piilolinssit ja puhdistusneste, hiusharja, silmälasit ja huulirasva. Kotiutumisvaatteina mulla on mukavat lököhousut (Noshin Olo-trikoohousut, ihan parhaat!), toppi, t-paita ja neule.

Tällä kertaa pakkaan mukaan oman sähkökäyttöisen rintapumpun. Viimeksi koitin avittaa maidonnousua sairaalan omalla rintapumpulla. Pumppu oli iso pömpeli, joka piti hakea käytön ajaksi käytävältä lainaan. Omalla pumpulla pystyn tarvittaessa pumppailla milloin haluan. Toivottava tilanne tietysti olisi, että maito nousisi nopeasti synnytyksen jälkeen enkä tarvitsisi pumppua. Lisäksi mukaan lähtee nännivoidetta, liivinsuojuksia ja maidonkerääjä. Maidonkerääjää on tarkoitus pitää toisessa rinnassa, jos sieltä tihkuu maitoa samalla kun vauva syö toisesta. Viime kerralla en käyttänyt kerääjää kertaakaan.

Viimeisimpänä, karkkia! Karkki maistui viimeksi synnytyksen jälkeen niin sairaan hyvältä, että pakko ottaa mukaan pussillinen!



Vauvalle

  • Pari erikokoista settiä vaatteita
  • pari tuttia
  • harso
  • viltti

Tämä vauva tulee olemaan isokokoisempi kuin esikoinen, joten otan minikokoisten vaatteiden lisäksi mukaan myös reilumman koon vaatteet. Pari bodya, parit legginsit, parit sukat, pipo, jumpsuit, kevyt viltti ja kaukaloon laitetaan Baby's Onlyn lämpöpussi, jos ilmat on viileät. Mukaan otan myös harson tai pari, vaikka sairaalalta niitä kyllä saa käyttöön. Tutit otetaan mukaan, muttei välttämättä niitä vielä sairaalassa vauvalle anneta.

Koiramme Lily saa myös oman harson. Pidetään sitä sairaalassa vauvan lähellä ja Lily saa nuuhkia sitä ennen kuin näkee vauvan. Näin se ehkä tajuaa paremmin, että kotiin on tulossa joku uusi tyyppi.



Mä oon niin ready to go! Huomenna saavutetaan vihdoin täysiaikaisuus, jes!

Kiintymyssuhde toiseen lapseen on muodostunut jo raskausaikana

Kiintymyssuhde toiseen lapseen on muodostunut jo raskausaikana


Tällä kertaa varmaan purskahdan itkuun, kun vauva syntyy ja näen hänet ensimmäistä kertaa. Pelkkä ajatuskin pistää sydämen tykyttämään kovempaa. Esikoisen kohdalla ihmettelin ja katsoin vauvaa vaan suu ammollaan aivan hämmästyneenä. Se hetki oli niin uusi, outo ja ihmeellinen. "Toi tyyppikö juuri tuli mun mahasta ulos?"

Nyt toisella kertaa tiedän mitä odottaa. Olen kokenut synnytyksen kerran, joten se ei tunnu niin oudolta. Tiedän, millaista se on, kun näkee vauvan ensimmäistä kertaa. Ihmeellisen ja oudon sijaan synnytys tuntuu jo nyt tunteellisemmalta kuin viimeksi. Koko raskaus on ollut tunteellisempi ja todellisempi kuin viimeksi. Jotenkin sitä jo raskausaikana on tiedostanut, että kasvatan mahassani omanlaista yksilöään, joka on jo todella rakas ja josta tulee osa meidän perhettä.

Kysyn varmaan heti vauvan putkahtaessa ulos, onko vauva terve. Rakenneultran epäily sydänviasta on jättänyt pienen huolen. Entä jos kaikki ei olekaan hyvin. Ehdin pelätä vauvan terveyden puolesta rakenneultran jälkeen ja vaikka saimme hyviä uutisia lisätutkimuksissa, tuo pelko elää jollain tapaa edelleen. Sitä vaan toivoo yli kaiken, että saisi terveen vauvan maailmaan. Se korostui tässä raskaudessa ja kaikki tunteet ovat voimistuneet tämän myötä. Jotenkin tuntuu, että mulla on tähän vauvaan jo nyt raskauden aikana muodostunut kiintymyssuhde. Toki "virallinen" ja molemminpuolinen kiintymyssuhde muodostuu vasta äidin ja lapsen vuorovaikutuksesta. Tekisi mieli rutistaa vauvaa ja sanoa, että äiti suojelee sinua kaikelta eikä ikinä päästä irti. 


Sanotaan, että synnytyksen jälkeen voi kestää jonkin aikaa, että vauva tuntuu omalta. Se voi tuntua vieraalta pitkänkin aikaa. Yhtäkkiä sylissä on joku, joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja tarvitsee hoitoa 24 tuntia vuorokaudessa. Eihän niin isoon elämänmuutokseen sekä niihin tunteisiin voi varautua tai opetella niitä etukäteen. Esikoisen syntyessä en tirauttanut kyyneltäkään. Vauva oli ihana ja rakas, mutta rakkaus ja kiintymyssuhde kasvoi joka päivä ja joka kuukausi yhä suuremmaksi. Se rakkaus kasvaa edelleen, jos se edes on mahdollista.

Nyt kun tiedän, millaista on olla äiti ja millaisia tunteita siihen kuuluu, osaan jo kuvitella näitä tunteita tuota toista lasta kohtaan myös. Kohta mulla on kaksi pientä lasta, jotka saavat kasvaa yhdessä ja saan itse nähdä ja elää heidän kanssaan heidän lapsuuttaan, ihan mahtavaa!

Onko toinen lapsi tuntunut teille todellisemmalta ja rakkaammalta jo raskausaikana verrattuna esikoisen raskausaikaan? Voitteko sanoa, että oma kiintymyssuhde olisi muodostunut jo raskausaikana? Mikä siihen on vaikuttanut?