Sisällön tarjoaa Blogger.

Vauvakuplassa


Ihanaa olla kotona! Kotiuduttiin sairaalasta viikko sitten, kun oltiin oltu hieman yli kaksi vuorokautta sairaalassa. Sairaalassa olin ensimmäisen vuorokauden aika hajalla synnytyksestä ja sängystä nouseminen ja käveleminen oli vaikeeta. Onneksi sitten olo lähti paranemaan ja pärjäsin yksin vauvan kanssa, kun mies tuli esikoisen kanssa kotiin. Synnytys eteni sopivan nopeasti, tosin ehdin kärsiä sellasista supistuskivuista, että luulin olevani jonkun demonin vallassa. No, synnytyksestä ei silti jäänyt traumoja ja kirjoitan siitä oman postauksen.


Ensimmäiset päivät ihastelin vauvaa ja olin niin onnellinen, että hän on terve. Kaikki huoli vieri pois hartioilta ja nyt sain hänet kainalooni nukkumaan. Ei tarvitse enää miettiä, kasvaako vauva liian isoksi raskausdiabeteksen takia tai murehtia, onko sydämessä sittenkin jotain vikaa. Kaikki on nyt hyvin, oma olo on loistava ja energinen, joten en voisi tällä hetkellä enempää toivoa.


Välillä meillä on täällä kaksi vauvaa. Natalie on iloinen vauvasta, paijaa ja pussailee, mutta muulla käytöksellä osottaa vähän mieltään. Voi olla, että uhma nostaa samalla päätään, nimittäin sitä ei olla vielä tähän taloon saatu. Aiemmin kivat asiat saattaa olla yhtäkkiä "eiei" tai neidin mieli muuttuu sekunnissa edestakaisin. Onneksi tätä on vain välillä ja pääosin meillä asustaa iloinen taaperoinen. Äidin sydän sulaa tälle kuvalle.


Vauva on tähän asti ollut tyytyväinen tissin syöjä ja nukkuja. Öisin hän nukkuu ensimmäisen unipätkän pinniksessä, joka on sivuvaununa kiinni meidän sängyssä. Sen jälkeen hän syö ja nukkuu kainalossa. Musta on aivan ihanaa, kun on taas tollainen pieni, jonka kanssa voi nukkua ihan vieritysten. Tällä hetkellä yöt menee niin hyvin, että odotan jo pääseväni neidin viekkuun kuuntelemaan pientä tuhinaa. Pikkuhiljaa vauva on myös alkanut katselemaan maailmaa ihanilla silmillään. Iltaisin hän on mukana kuuntelemassa ja tarkkailemassa, kun lauletaan Natalien kanssa unilaulut. Vauva taitaa muistaa laulut jo masuajasta, sillä hän on selvästi tarkkaavainen laulujen ajan.

Täällä on kaikki tällä hetkellä hyvin ja pidänkin sormia ristissä, että vauva olisi jatkossakin yhtä tyytyväinen. Varmasti haasteita tulee olemaan tämän poppoon kanssa päivittäin, mutta se kuuluu asiaan ja onneksi hyviä hetkiä on varmasti enemmän. Nyt taidan painua kuuntelemaan vauvan tuhinaa!

Ei kommentteja