Sisällön tarjoaa Blogger.

Naomi 3 kuukautta

Naomi 3 kuukautta



Meidän ihana pieni Naomi täytti eilen jo kolme kuukautta! Tää ajankulu kuulostaa hurjalta, kun mun mielestä hän vasta syntyi ja kesäkin alkoi. Nyt taas on kesä jo lopuillaan ja kohta miehen lomatkin ohi ja arki alkaa kunnolla.





On ollut ihanaa tutustua uuteen perheenjäseneen pikkuhiljaa. Yllä kolmen ensimmäisen kuukauden kuukausikuvat. Naomi on hyväntuulinen, hymyilevä, utelias, tarkka, rauhallinen ja innostuva. Neidiltä kuulee harvoin kovaa itkua. Siksi olikin kauheeta kuulla kipuitku tänään, kun hän sai ensimmäiset rokotepiikit. Se on kyllä äitinä raastavaa kuultavaa. Onneksi kipu kesti vain hetken ja neiti rauhottui nopeasti. Sen jälkeen maistuikin monen tunnin päikkärit.

Naomi on löytänyt kätensä ja niitä hän tutkiikin jatkuvasti, tarraa kiinni leluihin ja tutkii meidän kasvoja ollessamme lähellä. Se on hauskaa katsottavaa, kun toisen kädet heiluu vimmatusti, menee suuhun ja yrittää tarttua johonkin. Yleensä kädet tarttuu mun paitaan tai hiuksiin. Koska hän on tajunnut, että käsillä pystyy tekemään jotain ja heiluttelemaan leluja, viihtyy hän leikkimatollakin heilumassa. Sitterin apina ja pingviini on myös kivoja viihdykkeitä neidille. Mahallaan hän ei vielä kovin kauaa tykkää oleskella. Äänikin on löytynyt ja leluille kiljahdellaan. Parasta on kuitenkin höpötellä toisen ihmisen kanssa.



Naomi on hyvä nukkumaan. Päikkäreitä hän nukkuu kotona ollessa pieniä pätkiä muutamat ja yhden pidemmän 2-4 tunnin pätkän. Jos taas ollaan kylässä tai jossain menossa, hän nukkuu usein vain lyhyitä pätkiä. Kaupoilla ollessa ympäristö kiinnostaa kovasti ja 20 minuutin päikkäreiden jälkeen silmät on ammollaan ja neiti jo hymyilee iloisesti. Yleensä hän ei itke väsymystään, jos ympärillä on paljon nähtävää. Liian lyhyiksi jääneiden päikkäreiden takia yöunille nukahtaminen on sitten ollutkin haastavampaa. Yliväsymyksen takia hän itkee surullista itkua eikä edes maito meinaa auttaa.

Yöunille hän menee yhdeksän aikoihin nukahtaen tissille, josta sitten myöhemmin nostan hänet sängyssä kiinni olevaan sivuvaunuun. Ensimmäinen unipätkä on 5-8 tuntia, jonka jälkeen nukutaan viekukkain ja Naomi syö ehkä pari kertaa ennen aamuherätystä. Välillä masussa alkaa ilma kiertää ja pierut vaivaa aamuyöstä, mutta sekin on vähentynyt ekan kahden kuukauden jälkeen. Itse saan kyllä olla todella kiitollinen hyvistä yöunista. Hyvin nukkuneena jaksaa itsekin paremmilla hermoilla pahan paikan tullessa.



Neiti hymysuu tykkää kovasti katsoa toisten kasvoja. Hän vastaa melkein aina hymyyn ja ottaa itse myös kontaktia hymyilemällä ja tuijottamalla ihanilla sinisillä silmillään. Hauskaa on myös huomata, miten hän aina seuraa siskonsa ääntä. Jos isosiskon ääni kuuluu lähettyvillä, Naomi kääntää päätä sinnepäin ja seurailee kovasti siskon puuhia. Välillä isosisko huutaa tai kiljuu niin kovaa, että pikkuinen pelästyy ja alkaa itkeä suruitkuaan huulet alaspäin kääntyneenä.

Tällä hetkellä Naomi näyttää mielestämme paljon isältään. Toki nää tytöt näyttää myös paljon toisiltaan ja ovat selvästi samasta puusta veistettyjä, hahah. Vaikka pikkuvauva-aika on ohi, niin on tämä ihanaa seurata typyn kehitystä päivä päivältä. Odotan jo innolla, kun tytöt pääsee leikkimään keskenään!

Naomi 3 kuukautta: 5790 g ja 62 cm 

8 asiaa, jotka muuttuu kun perheeseen syntyy toinen lapsi

8 asiaa, jotka muuttuu kun perheeseen syntyy toinen lapsi



Hei taas pitkän ajan jälkeen! Elämä rullaa tällä hetkellä kivasti eteenpäin. Arkeen kahden lapsen kanssa on tottunut ja tuntuu siltä, kuin vauva olisi aina ollut täällä. Välillä mietin, millaista meidän arki olikaan kahdestaan esikoisen kanssa. Mikä oli silloin helpompaa? Mikä on muuttunut? Kokosin muutaman mieleeni tulleen asian, jotka ovat muuttuneet toisen lapsen tullessa perheeseen. Postauksen kuvituksena siskosten halikuvia ja kuvia kesän ajalta.



1. Oma aika

Oon yrittänyt rytmittää meidän tekemiset niin, että lapset nukkuisivat päiväunia edes jonkin aikaa samanaikaisesti. Naomi nukkuu vielä paljon ja ainakin yhdet pitkät 3-4 tunnin päikkärit päivässä muiden lyhyempien pätkien lisäksi. Yleensä lounaan jälkeen olen laittanut molemmat tytöt vuoronperään nukkumaan ja saanut itse omaa aikaa 1-2 tuntia. Tämä aika on mulle tärkeää ja arvostan sitä aina kun se onnistuu. Joskus ehdin saada kahvikupin eteen ja istahtaa ulos, kun jo Naomi itkeskelee tai pierut kiusaa. Muistan esikoisen kohdalla, että olin aina jotenkin turhautunut, jos Natalie ei nukkunut pitkiä päikkäreitä enkä saanut hetkeä omaa aikaa. Nyt oon koittanut olla vähän rennompi ja iloita sentään siitä, että päivisin jää kahdenkeskistä aikaa molempien lasten kanssa toisen nukkuessa.



2. Itku- tai huutokonsertti on välillä ainakin 1000 desibeliä

Voihan myötäitku. Kun toinen itkee, niin toinenkin alkaa itkemään. Sitten huutokonsertti on valmis ja nappaan molemmat syliin rauhoittumaan. Usein tällainen itkukonsertti alkaa, kun pysähdyn autolla kotipihaan. Natalie usein vinkuu ja itkee syliin ja Naomi alkaa itkeä Natalien takia tai muuten vaan.

3. "Odota hetki" on ehkä käytetyin lause suustani

Koska kädet ei aina riitä ja imetyksen ajan olen kiinni vauvassa, "odota hetki"-kuuluu suustani usein. Kunpa voisinkin olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Onneksi Natalie tulee usein pyytämään itse apua luokseni, mutta joskus hänellä menee hermot liian nopeasti kun jokin ei onnistu. Tämä on asia, joka jonkin verran turhauttaa muakin. Kun ei itse pääse heti auttamaan kun hän tarvitsee tai pysty täysin keskittyä olemaan Natalien kanssa, kun Naomi on hereillä. Yksi helpottava juttu on kyllä vauvan pitkät päikkärit, jolloin saadaan touhuilla Natalien kanssa rauhassa.



4. Lehmän hermoja tarvitaan välillä

Jos yhden lapsen kanssa tarvitsen välillä lehmän hermoja, niin kahden kanssa tarvitsen vähintään kahden lehmän hermoja. Yleensä pystyn pysymään rauhallisena pahan paikan tullessa, mutta välillä tekisi mieli lähteä ovet paukkuen pois.



5. Kotoota lähteminen kestää tuplasti kauemmin

Vaikka herättäisiin ajoissa ja saataisiin vaatteet päälle ja aamupalat syötyä sutjakkaasti, silti meillä tulee aina kiire. Usein tilanne on tämä: Pakkaan tavarat valmiiksi, lapset on puettu (huom! itselleni en ole vielä tehnyt mitään!) ja ollaan Natalien kanssa syöty aamupala. Syötän Naomin ja laitan hänet kaukaloon valmiiksi. Kaukalosta kuuluu väsynyttä muminaa tai itkua samalla kun koitan kerätä loput kamat ja saada itselleni vielä vaatteet päälle ja nutturan takaraivoon. Kaikki on valmista ja sitten kaukalosta kuuluu töräisy ja isot kakat on vaipassa. Ja tietenkin vaatteissa. Eikun pesemään ja hakemaan uudet vaatteet. Samaan aikaan taapero saattaa huutaa apua, alkaa tutkimaan juuri pakkaamaani laukkua tai tekee myös kakkaa. Tässä vaiheessa toivon, ettei meillä ole kiire tai mitään tarkkaa aikataulua. Aikatauluttomuus on muuten yksi arkea helpottavimmista asioista näin kotiäitinä pienten lasten kanssa.



6. Imetysmaratonit sohvalla on historiaa

Esikoista imettäessä istuin sohvalla katsoen hömppäohjelmia parikin tuntia, kun vauva nukahti tissille syliin. Enhän mä sitä raaskinut siirtää. Nyt on pakko saada Naomi siirrettyä, jotta pystyn auttamaan isosiskoa ja päästään joskus ovestakin ulos. Illalla Natalie menee ensin nukkumaan, minkä jälkeen menen Naomin kanssa sänkyyn. Tämä onkin tärkeä hetki meille molemmille. Siihen hän nukahtaa tissille tyytyväisenä eikä meinaa päästää irti. Ja sitten kun vihdoin irrottaudun, hän saattaa herätä ja alkaa vääntämään pieruja!



7. Rennompi ote

Kyllä se vaan niin on, että esikoisen kanssa on aluksi aika ulapalla. Toki jokaisen lapsen kohdalla kestää aikansa, että lapsen oppii tuntemaan. Varsinkin vauvan tulkitseminen on aika haastavaa ja siksi yllättävä itkuisuus vie äidinkin mielen usein matalaksi. Joka tapauksessa kaikki vaiheet on kerran jo koettu, ja suurin osa asioista on jo tuttuja. Ei tarvitse tuskailla, riittääkö maito kun vauva yhtäkkiä imee päivät pitkät maitoa. Tiheänimunkausi se vain on.

Myös imetyksen kanssa olen paljon rennompi. Esikoisen kanssa olin ensimmäiset kuukaudet hieman arka imettämään julkisesti. Nyt imetän silloin, kun vauvalla on nälkä. En koe millään lailla, että mun tarvitsisi imetystä hävetä. Toki yritän istahtaa vähän rauhallisempaan paikkaan imettämään, onhan se meille molemmille kivempi.



8. Tuplasti vilpitöntä rakkautta

Voiko toista rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä ja miten se rakkaus oikein riittää molemmille? Kyllä se vaan riittää ja ne fiilikset iskee varsinkin silloin, kun näen lasten vuorovaikutuksen keskenään. Naomi katsoo ihaillen isosiskon puuhia ja isosisko antaa pusuja ja laittaa Naomin sitteristä apinamusiikkia. On ne vaan niin äärettömän rakkaita pieniä.