Sisällön tarjoaa Blogger.

Raskaus paljasti taipumukset sairauksiin

Kuva: Niclas Mäkelä/Otavamedia

Ensimmäisen raskauden aikana verenpaineeni alkoi pikkuhiljaa nousemaan. Lopulta se oli loppuraskaudessa yli "sallittujen" rajojen ja mulle tulikin lievä raskausmyrkytys. Viimeiset viikot söin verenpainelääkkeitä pitämään verenpaineet kurissa. Raskauden jälkeen minun piti mitata paineet päivittäin kunnes ne alkoivat olemaan normaalit. Toisessa raskaudessa verenpaine nousi myös raskauden edetessä. Ajattelin jo, että kyllä se myrkytys toisessakin raskaudessa hiipii kehooni. Onneksi paineet pysyivät kurissa ilman lääkkeitä tai epäilyjä myrkytyksestä.

Toisessa raskaudessa sainkin yllättäen raskausdiabetesdiagnoosin. Kaikki kolme arvoa, joilla veren sokeriarvoja mitataan, ylittivät sallitut rajat. Olin aluksi ärsyyntynyt ja turhautunut koko asiasta. Mietin, että mun elimistö ei tuu kestämään raskautta loppuun asti. Onneksi raskausdiabetes ei tarkoittanut mulle aluksi muuta kuin sokeriarvojen päivittäistä mittaamista. Sormeen piikittäminen tuli siis tutuksi. Oli muuten välillä vaikeaa pistää itseään, vaikka pienenä nipistyksenähän se vain tuntuu. Radia hoidettiin ruokavaliolla ja arvot pysyivätkin pääosin hyvinä. Viikolla 37 kävin Jorvissa painoarviossa raskausdiabeteksen takia. Vauva oli ultran mukaan jo 3,4 kg ja koska edellisellä viikolla sokeriarvot olivat alkaneet selkeästi nousta, määräsi lääkäri mulle pienen päivittäisen annoksen insuliinia. Oli tärkeää, ettei vauva kasvaisi kovin isoksi. Viimeiset pari viikkoa ennen käynnistystä pistin reiteen annoksen insuliinia. Tämän pistäminen muuten sattui vähemmän kuin sormeen pistäminen.

Noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen mun piti käydä uudestaan sokerirasitustestissä. Sairaalan diabeteshoitaja sanoi, että insuliinihoidon takia täytyy testissä käydä raskauden jälkeen. Jännitin etukäteen, että napsahtaako mulle tästä nyt 2-tyypin diabetes. Onneksi arvot olivat testissä täysin kunnossa.



Jälkitarkastuksessa juteltiin lääkärin kanssa raskaudesta. Hän mainitsi mulle, että mulla on taipumus korkeaan verenpaineeseen ja diabetekseen vanhetessani. Raskaudet siis paljastivat heikkouteni kehossani. En ollut koskaan tajunnut ajatella sitä näin. Raskaus toki on todella iso muutos keholle ja oireita ja vaivoja voi olla vaikka ja mitä. Ei se välttämättä tarkoita, että tulen koskaan sairastumaan diabetekseen. Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä tietää, että mahdollisuus näihin kahteen sairauteen on. Osaan kuunnella kehoani vähän paremmin ja hakeutua lääkäriin, mikäli epäilen jotain. Myös diabeteksen hoito on tuttua raskausajalta. Sairautta ehkäiseviin tekijöihin, eli terveellisiin elämäntapoihin, täytyy yrittää kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Musta tuntui välillä raskausaikana, että olin sairas. Ihan loppuraskaudessa aamu alkoi verenpaineen mittauksella ja sen jälkeen pistin insuliinin ja mittasin monta kertaa päivässä verensokerin. Kaikkeen tottui, mutta toivon, ettei mun ihan vielä tässä iässä tarvitse tuohon sairauteen sairastua. Joka tapauksessa, kiitos raskaudet, nyt olen tietoinen heikkouksista kropassani!

PS. Ensimmäinen kuva on otettu Kaksplus-lehtijuttua varten, johon minua haastateltiin keväällä sairaalakassin sisältöön liittyen. Ja ai kamala, ei todellakaan ole ikävä tuota mahaa ja raskausaikaa!

2 kommenttia

  1. Raskaus on kyllä kummallinen asia kun mullakin se laukkasi kilpirauhasen vajaatoiminnan. Osalle se laukaisee sen ja joutuu olemaan vähän aikaa lääkityksellä mutta tasoittuu kun aikaa on mennyt, näin ei mulle käynyt. Vaan se jäi jäädäkseen. 🤦🏼‍♀️
    Meillä on suvussa kyllä keliakiaa joka on myös autoimmuunisairaus kuten vajis.

    Tutkittiinko sun geenit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kurja, oon kuullut myös että monilla puhkeaa toi vajaatoiminta! Ei mun geenejä tutkittu millään tavalla, ei edes tullut mieleen että niitä voisi tutkia! :O

      Poista