Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Who I am

Ajattelin kirjoittaa teille laajemman kuvauksen itsestäni. Aloitetaan vaikka lapsuudesta. Toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti.

Olen asunut koko lapsuuteni Espoossa vanhempien sekä pikkuveljen kanssa. Vanhempani rakensivat vaaleanpunaisen omakotitalon ollessani ekaluokkalainen. Kyllä, vaaleanpunaisen, tai oikeastaan väri vivahtaa myös oranssiin. Ihan kiva värihän se on, lempivärini, mutta mietin vain olikohan minulla joskus sananvaltaa kun vanhempani talon väriä miettivät. No, kuitenkin, lapsuus ja nuoruus menivät aika tavallisesti. Olin teini-iässä melko hankala, mutten kuitenkaan siitä hankalimmasta päästä. En alkanut polttamaan yläkoulussa välitunneilla, niin kuin se "suosittu" porukka. Äiti joutui kuitenkin huolehtimaan. Veljeni taas on ollut paljon rauhallisempi ja tuntuu, että vasta nyt vanhemmassa iässä hän elää sitä "teini-ikää".

Muistelen, että jossain iässä riitelimme veljeni kanssa paljon ja otimme rajusti yhteen. Olisikohan murkkuiällä ollut sormensa pelissä. Tämä vaihe meni kuitenkin ohi ja välimme ovat nytkin hyvät. Äitini kanssa välit ovat aina olleet hyvät ja läheiset, mitä nyt välillä toisella menee hermo toiseen ja sitten tiuskitaan ja joskus jopa huudettiin. Taitaa monenkin kohdalla mennä vähän niin, että kun lapsuudenkodista muutetaan pois, välit vanhempiin ja myös sisaruksiin paranevat. Isäni kanssa välit ovat myös läheiset, mielestäni läheisemmät kuin asuessani vielä kotona. Isille on aina voinut soittaa, kun tarvitsee apua ja hän aina tarjoutuu tunnollisena auttamaan ketä tahansa.

Opiskelu lukiossa kiinnosti välillä enemmän ja välillä vähemmän. Olen kuitenkin aina ollut tunnollinen koululainen ja päässyt kursseista kunnialla läpi. Lukion jälkeen olin varma, että haluan pitää välivuoden ja tehdä jotain erilaista. Hyvä ystäväni lähti Hollantiin au-pairiksi ja itseänikin kiinnosti lähteä ulkomaille. Niinpä sainkin kaverini kautta au-pair-perheen Hollannista, ja lähdin noin kuukauden varotusajalla asumaan tuntemattomaan perheeseen. Hoidin perheessä 3-, 5- ja 7-vuotiaita lapsia hoitaen 3-vuotiasta tyttöä päivisin kotona ja hakien iltapäivällä vanhemmat pojat koulusta. Opin englantia, hollantia, lastenhoitoa ja kulttuuria. Jaoin jokaisen päiväni hyvän ystäväni kanssa istuen arki-iltaisin hollannin kurssin sijaan baarissa juomassa teetä tai bisseä. Viikonloput biletettiin, shoppailtiin ja tehtiin mitä ikinä haluttiin. Nämä muistot tulevat aina säilymään.



Joulukuun alussa Hollantiin saapuu Sinterklaas sekä apulaiset, Zwarte Pietit

Ystäväni alkoi ikävöimään Suomea, ja hänen au-pair-perheensä päätti yhtäkkiä, etteivät he halua ystäväni enää olevan heidän au-pair. Tilanne päättyi lapsellisesti au-pair-perheen toimesta niin, että ystäväni otti menolipun Suomeen. Noin kuukausi tätä ennen olin tavannut komean ja mukavan miehen nimeltään Thom, ja aloimme tapailla enemmän ystäväni lähdettyä. Treffailimme yhä useammin ja lopulta näimme joka ilta sekä kaikki viikonloput. Minulla tuli ongelmia au-pair-perheeni kanssa, olin rakastunut enkä enää kestänyt asua toisessa perheessä (ja vielä lapsiperheessä). Noin kolme kuukautta odotin viimeistä työpäivääni kuin kuuta nousevaa. Kun se koitti, koitti myös vapaus. Sitä varmaan hoin jokaiselle vastaantulijalle.

Elimme etäsuhteessa noin kolmen kuukauden ajan, kunnes saimme Hollannista vuokra-asunnon. Samana syksynä hain ammattikorkeakouluun Suomeen, ja pääsinkin sisään. Aloitin HAAGA-HELIAssa Johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelmassa tammikuussa 2011, ja muutama päivä ennen vuoden vaihdetta ajoimme avomieheni kanssa Saksan kautta laivalla Suomeen. Se oli mieheni kolmas kerta Suomessa, ja ensimmäinen kerta kun hän ajoi paksussa lumessa autolla. Hienostihan se päättyi, kurvissa suoraan penkkaan heti ensimmäisenä päivänä. Sieltä se VR6 kuitenkin möngersi eteenpäin.

Opiskelu meni näin jälkeenpäin sanottuna hyvin. Välillä oli rankkaa ja välillä sitten liiankin helppoa. Elämä rullasi normaalisti eteenpäin. Thom yritti sopeutua Suomeen ja pikkuhiljaa oppi myös kieltä. Töitä hän sai heti kun muutimme, onneksi. Muutimme yksiöstä pieneen tunnelmalliseen omakotitaloon. Jossain vaiheessa aloimme puhumaan vakavammin koiran hankkimisesta. Thomin perheessä on aina ollut koira, joten hän oli tottunut elämään koiran kanssa. Tosin ei pennun. Otimme yhteyttä Beagle-kenneleihin ja maaliskuussa meidän pentue syntyi. Haimme pentumme kotiin sen ollessa 8-viikkoinen. Siitä lähtien on elämä ollut erilaista. Miten voikaan joku olla niin rakas. On ollut huonoja hetkiä, hermojen menettämistä hetkellisesti, sisäsiistiksi opettelua, käskyjen ja kuuntelun opettelua. Mutta sitäkin enemmän ihastusta ja rakkautta. Molemmin puolin.



Tällä hetkellä olen töissä assistenttina tilintarkastusfirmassa. Valmistuin kesäkuussa tradenomiksi ja aloitin heti työt. Arkeni jaan avomieheni sekä koirani kanssa, käyden lenkillä ja salilla sekä katsoen sohvalla sarjoja Lily tuhisemassa kainalossa. Viikonloppuna on sitten yleensä jotain erikoisempaa tekemistä, vaikka eihän sitä aina tarvitsekaan olla.


Lilyltä terkkuja!


Ei kommentteja