Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

No miten olen voinut?

Yleisin kysymys mitä olen tähän mennessä saanut. Mutta, olen onnekas siinä mielessä että voin vastata, kiitos hyvin. Onneksi olen voinut hyvin. Verrattuna siihen miten olisi voinut mennä. Aivan raskauden alussa oireita ei ollut lainkaan. Raskaus tuntui epätodelliselta, koska mikään tai kukaan ei muistuttanut minua siitä. Pystyin (ja pystyn edelleen) olemaan normaalisti töissä, ja kiireessä en edes muistanut olevani raskaana. Päätinkin mennä yksityiselle varhaisultraan kahdeksannella viikolla. Sen, ja alkaneen järjettömän väsymyksen takia raskaus alkoi pikkuhiljaa konkretisoitua.

Viikkoja kului erittäin lamaannuttavassa väsymyksessä. Töissä jaksoin juuri ja juuri mutta kotiin päästyäni söin ja rojahdin sohvalle. Usein nousin puolen tunnin levon jälkeen ja lähdettiin Lilyn kanssa lenkille. Toisina päivinä taas nukahdin sohvalle ja loikoilin siinä melkeinpä koko illan. En olisi uskonut että raskausväsymys on noinkin rankkaa. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen väsymys on helpottanut.

Pikku hiljaa aloin huomata kropassa muutoksia. Maha ei mennyt enää sisään. Normaalisti aamulla herätessä on tyhjä ja "hoikka" olo, ja hokasin että herätessä olo alkoi olemaan sellainen, kun olisin juuri syönyt tuhdin illallisen. Tästä kropan muutoksesta en nyt tähän yhteyteen sen enempää kirjoita.


Piti päästä kirpparille hypistelemään vauvanvaatteita, tätä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kukapa ei rakastaisi pikkuriikkisiä minivaatteita? Suht alkuvaiheilla tein siis ensimmäisen kirpparikierroksen, josta löytyi muun muassa yllä olevia vaatteita. Piti ostaa vain vaatteita, jotka sopivat sekä tytöille että pojille, mutta eihän siitä mitään tullut. Esim. tuo "boys at work" -body oli pakko saada, sillä se liittyy isukin ammattiin ja luonteeseen niin paljon. Lisäksi piti napata mukaan pinkit kissaretrohousut, niin coolit lököhousut. Rapiseva ja kilisevä norsulelu oli Lilyn suosikki, saas nähdä miten tuo meidän karvanen vauva (eikä niin vauva enää) jättää sitten vauvan lelut rauhaan.


Tämä taitaa olla ensimmäinen julkaisukelpoinen masukuva, jossa pientä kumpua jo nähtävissä. Muistaakseni tämä on otettu about 12. viikolla. Sen jälkeen masu on kyllä ottanut huiman kasvuspurtin ja vaatteet on jääneet pieniksi. Karvainen kamu ihmetteli kuvaussessiota ja tunki kuvaan. :)


Tässä masu noin puolitoista viikkoa sitten, eli 19. viikolla. Riippuu paljon kellonajasta ja tekemisistä, minkä kokoinen maha on. Varsinkin iltaa kohden maha selvästi kasvaa. Myös koiralenkin tai muun urheilun jälkeen masu pompsahtaa ulos.

Pienempiä "oireita" on toki ollut enemmänkin. Yksi mieheni mielestä hauska oire on kakominen hampaiden pesun aikana. Jotenkin tulee oksennusrefleksi aina kun pesen takahampaita! Ja mies vaan nauraa, kiitos tästä! Kerran tuli turhautuminen ja itku kun kotona oli spagettia ja jauhelihakastiketta valmiina eikä sitä tehnyt yhtään mieli. Tongin kaappeja etsien jotain ruokaa mitä tekisi mieli syödä, lopulta se oli sitten nuudelit ja tonnikala! Ihmettelen miten rauhallinen olen ollut hormonien suhteen. En nimittäin ole pahemmin kiukutellut, jopa ehkä vähemmän mitä ennen raskautta.

Jotkut sanovat että poikaraskaus on helppo (tämäkin kyllä yksilöllistä), mutta kertookohan tämä siitä? Josko se selviäisi ensi viikon rakenneultrassa ♡




4 kommenttia

  1. Vitsi mä niin jännitän sun tai siis teidän puolesta!! <3

    VastaaPoista
  2. Pakko kommentoida vanhaa postausta.... Mulla oli toi oksennusrefleksi hampaitapestessä molemmilla raskauksissa :D ei se kyllä niin hauskaa ole miltä kuulostaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah no ei tosiaan :D Pikkasen oli välillä hankala pestä hampaita kun koko ajan yökötti :D

      Poista