Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

28+0 ja viimeinen kolmannes

"Jos lapsi syntyisi nyt, on sillä 90 % todennäköisyys selvitä hengissä! Keuhkot pystyvät nyt hengittämään ilmaa ja sikiö tekee säännöllisiä hengitysharjoituksia." (lähde: vau.fi)



Eilen poksahti 28 viikkoa täyteen, ja viimeistä kolmannesta jo viedään (tai se taisi alkaa jo viikko sitten). Nämä kuvat on otettu kuitenkin jo pari viikkoa sitten, joten varmaan jonkin verran masu on tuosta kasvanut. Taas mietin, että mihin tää aika on mennyt. Vastahan mä plussasin ja itkin ja nauroin että siinä se nyt on. Sitten naurettiin, että ei per*ele, meille tulee oikeasti vauva! :D Nyt se elämä vasta alkaa. Kirjaimellisesti.

Väkisinkin alkaa tulla pieni paniikki, laskettuun aikaan 14.4. on aikaa enää alle kolme kuukautta! Nyt oonkin aktiivisesti alkanut selvittelemään ja pähkäilemään isompia hankintoja kuten vaunuja ja turvakaukaloa. Mua jopa vähän ärsyttää kun valinnanvaraa on niin paljon. Ja mielipiteitä ja kokemuksia netissä liittyen näihin. Mistä mä tiedän mitkä valinnat olisi just meille sopivat? Käytössähän sen sitten parhaiten huomaa. Äitiyspakkaus haettiin eilen kotiin postista ja oli ihana päästä tutkiskelemaan mitä kaikkea sieltä löytyi. Yllätyin miten kivannäköisiä vaatteita siellä oli. Enkä ollut muistanut että saa myös peiton ja söpöt pussilakanat.



Tällä hetkellä mulla on edelleen olosuhteisiin nähden hyvä ja energinen olo. Jaksan vielä käydä töissä, puuhailla kotona, käydä lenkillä koiran kanssa ja kaupoilla yms. Eli suht normaalia elämää tässä eletään. Toisaalta, välillä luulen jaksavani enemmän mitä todellisuudessa jaksan. Mieli kulkee ihan eri reittiä kuin kroppa. Sain konkreettisesti kokea sen viime sunnuntaina. Mentiin koiran kanssa kävelylle Siuntion kylpylälle, jossa kävelyreitti menee korkealle ja jyrkästi ylös. Otin vielä kameran mukaan että otan ylhäältä kuvia hienoista maisemista. Jyrkkä ja suht pitkä ylämäki tuli ja kynkkäsin sen ylös miehen kanssa käsikynkkää. Ja enpä sitte jaksanutkaan ylemmäs kun keuhkot ja hengitys ei antaneet anteeksi. Ei siinä mitään mentiin helpompaa reittiä takaisin. Harmittaa ja turhauttaa kyllä kun ajattelee mielessään että pystyy samanlailla kaikkeen kuten ennenkin ja sitten kroppa sanookin seis. Pakko vaan alkaa höllätä tahtia.

Muutoin pahemmat vaivat ja kivut on pysyneet maltillisina. Mitä nyt välillä selkä vaivaa, mahaan vihloo, tuntuu painetta ja ajoittaista kipua siellä sun täällä ja kyllähän supistuksiakin välillä tulee. Jalkapohjat myös väsyvät nopeasti ja väsymys on taas vähän nostanut päätään. Kuitenkin, tässä vaiheessa voisi fiilis olla jo paljon pahempi ja elämä paljon rankempaa, joten yritän olla kiitollinen.



Viime neuvolakäynnin mukaan vauva kasvaa hyvää ja normaalia vauhtia keskikäyrillä. Mulla oli myös lääkäri vähän aikaa sitten ja hänen mukaan vauva oleskeli silloin pää alaspäin. Mun on vaikea itse hahmottaa miten päin vauva oleskelee. Tunnen välillä "rummutusta" navan alapuolella ja mikäli ne on kädet, vauva varmasti oleskelee nytkin pää alaspäin. Kivahan olisi, jos pysyisi näin päin ihan synnytykseen asti.


Rummuttelun lisäksi vauva potkii isiä poskelle kun isi kuuntelee masua. Isi ihmettelee miten noin pienellä voi olla jo niin paljon voimaa. Isi myös välillä kyselee mitä tytölle kuuluu ja höpöttää esim. päivän ruuasta. Mä en jotenkin osaa höpötellä vatsalle. Oikeestaan koko ajanhan vauva kuulee ääneni kun puhun, joten eiköhän äidin ääni ole jo tuttu. :) Iltaisin kyllä silittelen vatsaa ja mietin minkä näköinen kaveri siellä lymyilee. Mitähän se perii minulta ja mitä isältään. Ainakin lapsella on siniset silmät, sillä meillä molemmilla on ja sininenhän on dominoiva väri silmissä. Ihan sama minkälainen vauva meille syntyy, hän on meille täydellinen ja rakkain! ♡

Ihanaa ajatella, että vauva on jo niin kehittynyt, että hänellä olisi ulkomaailmassa jo todella hyvät mahdollisuudet selviytyä. Kyllä tässä viimeisellä kolmanneksella tullaan koettelemaan kärsivällisyyttä aika lailla. Kova hinku olisi jo tavata pieni. ♡

Onko siellä muita malttamattomia odottajia? Miten ihmeessä pysyn kärsivällisenä?



6 kommenttia

  1. Ihania kuvia <3 varmasti on kärsimätön olo. Kyllä se sieltä tulee hitaasti mutta varmasti! :) nauttikaa nyt tämä kolme kuukautta kun saatte olla kahestaan. Seuraavan kerran ootte kaksitaan joskus yli 20 vuoden päästä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Joo eiköhän tää aika tästä mene, ootan vaan niin sitä että nään oman lapseni :) ja et on taas normaali kevyempi olo!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niinpä, nyt on alkanu kyllä tajuumaan että kohta se vauva on sylissä <3

      Poista
  3. Pitääpä jäädä tänne seurailemaan kun en tuu kun muutaman viikon perässä lasketussa ajassa! Pitäis kans hankkia tommonen bolakoru, näyttääkin tosi kivalta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, melkeenpä samaa tahtia mennään :) toi bola on kyllä ihana!

      Poista