Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Lapsen saaminen yhdistää






Natalie on ensimmäinen lapsenlapsi minun sekä mieheni vanhemmille. Sanomattakin on selvää, että molemmat isovanhemmat ovat uudesta tulokkaasta enemmän kuin innoissaan. Natalien mummi, eli mun äiti näkisi ja hoitaisi tyttöä varmaan joka päivä, jos vaan se olisi hänestä kiinni. Valitettavasti Hollannin isovanhempia ei päästä niin usein näkemään, mutta toivottavasti saadaan vierailut järjestymään mahdollisimman usein.

Mulla on aina ollut (paitsi ehkä teininä) hyvä suhde äitiini. Mitä nyt välillä kinastellaan tai kiukutellaan toisillemme, mutta kai se kuuluu asiaan. Jollain tapaa sitä omaa äitiä on alkanut ymmärtää erilailla nyt kun itsekin on äiti. Jaetaan ja jutellaan melkein kaikista asioista. Joistain asioista on helpompi jutella äidille kuin miehelle. Kai se vaan menee niin, että sitä äitiyttä ei voi tajuta täysin ennen kuin on itse äiti. Omaa äitiä ymmärtää ja arvostaa eri tavalla. Muutenkin elämää ja ihmisiä on alkanut katsoa vähän erilaisin silmin. Olin ehkä aiemmin ankarampi ja äkkipikaisempi sellaisia ihmisiä ja asioita kohtaan, jotka mua ärsytti. Ehkä ajattelin negatiivisemmin. Nyt taidan vaan elää jossain vaaleanpunaisessa vauvakuplassa ja katsoa kaikkea sinisilmäisenä sen kummemmin murehtimatta.

Äitini, Natalien mummi, ostaa tytölle vaippoja, hypistelee kaupoissa pieniä vaatteita, tekee meille ruokaa, tuo kahvitteluun jätskiä ja haluaisi koko ajan hoitaa tyttöä. Välillä mun on pitänytkin sanoa, että annapa munkin välillä halia ja tuoksutella omaa lastani. Lily taitaa myös haluta välillä mummin syliin, niin kuin tossa tokavikassa kuvassa. Myös miehen äiti eli Oma kyselee paljon Natalien ja meidän kuulumisia. Hollannin vieraat toivat mukanaan ison kasan lahjoja; vaatteita, leluja ja myös lahjat meille vanhemmille. Isoisät ovat tietysti myös innoissaan ja tykkäävät hassutella tytön kanssa. Se hoivavietti taitaa olla meillä äideillä ja isit sitten ottavat vähän rennommin ja hassuttelevat. On ollut ihana huomata, miten välittäviä kaikki ovat ja se onkin mielestäni tärkeintä, lahjat tulevat sitten toissijaisina.

On myös ollut kiva huomata, miten monia sukulaisia ja ystäviä kiinnostaa meidän kuulumiset. Varsinkin Natalien syntymän jälkeen monet soittelivat ja kyselivät miten meillä on mennyt. Tosin kun päästiin kotiin, meni varmaan pari viikkoa kun monet ihmiset arkailivat laittamasta viestiä tai soittamasta. Ajattelivat etteivät halua häiritä, mutta voin sanoa, että ei mua ainakaan olisi haitannut. Vauva nukkui paljon ensimmäisinä viikkoina ja uudesta elämästä oli ihan kiva höpötellä. Kannattaa siis vaan soitella sille uudelle äidille, mikäli se hänelle sopii.

Vauvan saaminen on ollut meidän lähipiirissä todella tervetullutta. Monien kanssa on nykyään enemmän juteltavaa ja ollaan läheistytty. Vielä en ole yhtään ystävääkään menettänyt, vaikka usein niin saattaa joidenkin kanssa käydä. Monet kyselevät synnytyksestä, ihmettelevät imetyksen suurta maailmaa ja kyselevät onko imetys outoa ja miten pientä vastasyntynyttä uskaltaa ja osaa hoitaa. Samoja asioita mäkin ihmettelin ennen vauvan syntymää.

Oletteko kokeneet, että vauva on yhdistänyt ihmissuhteita?


11 kommenttia

  1. Meillä on lämmennyt välit mun äidin kanssa sen jälkeen kun Oliver syntyi, meillä on ollut melko huonot välit teini-iästä lähtien. Olen tästä todella onnellinen :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tosi kiva että välit on parantuneet! Se on tärkeetä niin itsensä kun lapsen kannalta :)

      Poista
  2. Meillä vauvan saanti on sekä lähentänyt että loitontanut ihmissuhteita. Lapsen myötä moneen kaveriin välit viilenivät kun taas perheen kesken tiivistyi entisestään.

    Mutta ihanaa, että teiltä löytyy noin paljon läheisiä ihmisiä ketkä on kiinnostuneita teitin kuulumisista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, tylsää että jotkut kaverit jää. Taitaa johtua siitä ettei heillä oo vielä lapsia? Ehkä välit sit paranee kun he saavat itse lapsia. :O

      Poista
  3. Meillä vauva on tainnut enemmän erottaa kuin yhdistää. Niin isovanhempien kuin kavereidenkin suhteen :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kurja juttu! Onko siihen joku syy heillä? :O

      Poista
  4. Musta tuntuu myös että omaa äitiä ja anoppia osaa arvostaa ihan eritavalla nyt kun on itse äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain tavalla sitä tosiaan osaa katsoa heitä "eri silmin", kai se johtuu siitä kun he ovat kokeneet saman kuin me eli äitiyden :)

      Poista
  5. Me olemme olleet äitini kanssa aina väleissä ja olen aikuisiällä kunnioittanut äitiäni melkoisesti. Hän on selvinnyt ilkeästä avioerosta, huolehtinut jonkin aikaa yksinään kolmesta lapsesta, kasvattanut lopulta viisi omaa lasta, rakentanut itselleen tyhjästä aivan uskomattoman uran ja rakastanut minua myrskyävästä murrosiästäni huolimatta. Olin kamala teini.

    Sen sijaan, kun hiljaiseloa melkein kymmenen vuotta pitänyt isäni kuuli vauvasta, alkoi hän soitella kerran kuussa ja on jopa tullut meille kylään, mikä on ennen kuulumatonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, äitisi on selviytynyt aika monesta, kyllä voi ottaa mallia hänestä ♡ Ihanaa että sun isäkin on ottanut yhteyttä, vaikka toisaalta tylsää että vasta nyt kiinnostaa teidän elämä kun lapsenlapsi on syntynyt 😨

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista