Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Ikävä odotusta

Välillä mietin, millaista oli olla raskaana. Nyt tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun koitin lyllertää eteenpäin ison mahani kanssa. Monet tietää ja täälläkin kirjottelin raskausaikana, miten mulla oli aika ristiriitaisia fiiliksiä masua kohtaan. Tottakai tykkäsin siitä, että siellä kasvaa oma vauva ja olin siitä jopa ylpeä, mutta itse mahasta en tykännyt. En ollut sellainen, joka silitteli vatsaa, höpötti sille hempeitä ja hehkui kauniina. Ei ei, odotin innolla että pääsen mahasta eroon ja pääsen taas kunnolla (tai normaalisti) liikkumaan. Nyt joku varmaan odottaa, että sanon ikävöiväni vauvamasua. Monethan alkavat ikävöidä masua, kun vauva on saatu maailmaan. No, en todellakaan ikävöi!



Mutta joskus ikävöin sitä kutkuttavaa odotuksen tunnetta. Sitä, kun lasket, montako viikkoa on vielä jäljellä. Mietit, milloin vauva päättää syntyä. Seuraat puhelimen appseista, milloin vauva on luumun ja milloin melonin kokoinen, milloin vauvalla olisi jo hyvät mahdollisuudet selviytyä. Ja ennen kaikkea mietit, minkähän näköinen tyyppi siellä masussa majailee. Kenen silmät, suu ja nenä sillä on. Heti plussasta lähtien pidät pientä suurta salaisuutta, joka tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle. Huomaat, ettei mikään muu merkitse niin paljon kuin se pieni vauva sisälläsi. Rakastut siihen, vaikka se on pienen toukan kokoinen ja sulla on alusta asti ihan mieletön suhde tähän toukkaan. Alkuraskaudessa tunnustelet ensimmäisiä potkuja ja loppuraskaudessa toivot, että vauva vähän rauhoittuisi niiden potkujen kanssa. Kauhistelet viikolla 13, miten iso maha jo on. Nyt kun katson niitä tuon ajan kuvia (ensimmäinen kuva), niin kasvanutta masua tuskin näkyi, hah. :D



Raskaana ollessa, ja varsinkin ensimmäistä odottaessa, elää vielä niin tietämättömänä tulevasta. Olo on onnellinen, mutta samalla sitä tulee valitettua esimerkiksi omasta olosta ja kaikesta turhasta. Julkisilla paikoilla ihmiset katsovat, ja se jopa hiukka häiritsee, kunnes muistat, että olet raskaana. Sitten vyöryää se onnellisuus.



Tulee jännät viimeiset viikot etkä malta enää odottaa. Sitten se jännittävä odotus päättyy ja saat maailman rakkaimman kultasi syliin. Mun ei tarvitse nyt odottaa mitään. Muuta kuin ihastella, kun oma tytär kasvaa. En vaihtaisi päivääkään tuon pikkuneidin kanssa vietetystä elämästä.

Kuka ikävöi sitä kutkuttavaa raskausaikaa, kun kaikki on vielä edessä?


12 kommenttia

  1. Nyt myönnän ikävöiväni ja ihan hirveästi ikävöinkin! 😭❤️ Vaikka vielä puol vuotta sitten olin ihan nounounou.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeesti se mieli muuttuu! Ootan kauhulla jos tää pahenee ja tulee vauvakuume 😮

      Poista
  2. Täällä yksi!
    Nimenomaan sitä kutkuttavaa tunnetta mitä odotus antaa ja tuo, en niinkään masua. Ja tietysti se pienen pieni ruttuinen käärökin oli sitten lopulta ihana, nyt kun tuo pieni vajaa 5kk ei ole enää se punakka mini tuhisija vaan kokoajan liikkuvampi ja terhakampi elämän alku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunne ♡ Ja se tunne kun saa pienen syliin, i know! Noi tunteet taitaa olla niin suuria että niitä alkaa nyt ikävöidä! Onneksi näitä kasvavia pieniä on niin ihana katsella :)

      Poista
  3. Mulla on nyt puoliväli ja on tää kyl ihanaa! Ihana huomata miten pienen liikkeet voimistuu päivä päivältä. Yritän nyt nauttia täst mahdollisesta viimeisestä raskaudesta niin paljon kuin mahdollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa et pystyt tai yrität nauttia, toivottavasti loppuun asti! Vaikka lopussa se ei kyllä ikinä oo nauttimista :D

      Poista
  4. Vajaa kuukausi sitten mullakin oli vielä jätti maha ja musta tuntuu että siitä on jo ikuisuus! Ihana kirjoitus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nopeesti se unohtuukin, kun siitä pääsee eroon :O ja kiitti :)

      Poista
  5. Oon niin samaa mieltä! En ikävöi yhtään vatsaa tai raskausaikaa muuten, mutta se kutkuttava odotuksen tunne oli ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä jännä fiilis. Jotenki sitä ei sillä hetkellä samanlailla tajunnut kun nyt :)

      Poista
  6. Ihanasti kirjoitettu! Täällä enää kaksi viikkoa jäljellä enkä usko että mahaa tulee ikävä. Odotan nimenomaan tota että pääsee liikkumaan ja urheilemaan normaalisti! Mahan sisältö on rakas, maha ei <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Ui, kaksi viikkoa vaan, ai että se jännitys mikä siinä on <3 Hyvin sanottu, mahan sisällön takia sitä masua jaksaa edes jotenkin tuijottaa :D

      Poista