Sisällön tarjoaa Blogger.

Vauva voi olla sylissä jo viikon päästä



Vähän jännittää, mutta eniten odotan innolla ja helpottuneena. Kohta pääsen tästä raskaasta mahasta eroon ja saan sen parhaan palkinnon syliin. Odottavan aika on pitkä, ja tämä viikko onkin madellut ihan etanavauhtia. Odotan perjantaista äitiyspolikäyntiä, jossa saan taas tietää lisää jatkosta. Odotetaanko vielä, vai käynnistetäänkö synnytys jo pian?

Kävin toissaviikolla äitiyspolilla painoarviossa raskausdiabeteksen takia. Ilmeni, että vauva on kasvanut nopeampaa tahtia hyvänkokoiseksi ja koska tähdätään alatiesynnytykseen, ei voida antaa vauvan enää kauan kasvaa.

Mun aavistukset käynnistyksestä menee nappiin, mikäli vauva nyt ei ehdi ennen käynnistystä käynnistämään sitä itse. Sitä mä kyllä mieluiten toivoisin, mutta en usko, että niin tulee käymään. Jotenkin sellaista fiilistä ei ole ollenkaan. Olo on kyllä useasti päivässä ihan karsean raskas. Tuntuu siltä, kuin alamahassa olisi 10 kiloa kiviä, jotka painaa mua niin alas, etten pysty kunnolla kävelemään. Yöllä kävelen vessaan kyyryssä ja pidän seinistä kiinni, jotten kaadu järkyttävään paineentunteeseen. Kai tää kertoo siitä, että vauva on jo todella alhaalla.



Mä niin toivon, että vauva on nyt porautunut alas lähtökuoppiin ja paikatkin alkaa kypsymään. En haluaisi taas lääkkeellistä, cytoteceillä käynnistettyä synnytystä. Viime synnytyksessä mulle olisi laitettu ballongi, mutta tilanne kohdunsuulla oli niin epäkypsä, ettei sitä saatu laitettua. Sain siis cytoteciä kypsyttämään paikkoja, mutta siitä lähtikin koko synnytys käyntiin ja eteni nopeasti synnytykseen asti. Vaikka cytotec toimikin hyvin mun kohdalla, lääke on aina lääke ja mieluummin toivoisin luonnollisempaa käynnistystä, kuten ballongia tai kalvojen puhkaisua. Mutta, täytyy mennä sillä, minkä lääkäri katsoo parhaaksi tavaksi ja toivoa parasta.

Mietin sitä, että lähdenkö tässä kokeilemaan poppaskonsteja, jotta synnytys käynnistyisi itsestään. Sitten mietin sitä, että melkein jokainen konsti sisältää liikuntaa tai jotain tosi raskasta tekemistä, mikä tuntuu kauhealta jo ajatuksena. Ehkä mä vaan tyydyn odottelemaan, mitä tapahtuu. Oon valmis ottamaan vastaan sen mitä eteen tulee. Eniten jännittää se, millaiset kivut synnytyksessä tulee olemaan. Viimeksi en osannut sitä jännittää, koska mulla ei ollut kokemusta synnytyskivuista. Täytyy kuitenkin koittaa ottaa kipu ja supistukset vastaan ja koittaa olla rento, jotta en itse jarruttaisi synnytystä. Kohta se on menoa!

Seuraa blogiani ajankohtaisesti Facebookissa ja Instagramissa!

3 kommenttia

  1. Täälläkin odotellaan jo jännityksellä uutta pientä 😍
    Ala pesee ikkunoita. Kun sinä synnyit, meillä oli muutto kesken ja edellisenä päivänä kiipeilin keittiöjakkaralle ja pesin kylppärin kaakeleita 😉 tosin mun masu oli varmaan aika paljon pienempi 😀
    Toivon sulle helppoa synnytystä 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saak*** jos pitäis ikkunoita pestä. :D Kuolisin siihen kipuun. Ja sit se ei tietty johtais mihinkään. :D Sun pitää katsoa vanhoja raskauskuvia, aika kultaa muistot.

      Poista
  2. Onnea matkaan täältäkin�� meitä jännittää �� ja kyllä se vaan niin on että palkinnot ovat niin mahtavia että ne synnytyksen ikävät puolet unohtaa. Nimim.2normisynnystä ja yksi sectio��

    VastaaPoista